Huonosti suunniteltu on puoliksi pummattu

Join perjantaina Ulliksen vappubrunssilla vain yhden pullon samppanjaa, koska Supersuunnistaja kiristi, lahjoi ja uhkaili minut lähtemään mukaan lauantaina Asikkalaan Salpaus rogainingiin. Hän meni itse juoksemaan 6 tunnin sarjaa siskonsa kanssa, ja houkutteli minut lähtemään 4 tunnin pyöräilysarjaan käyttämällä maanittelevia lauseita kuten "Pitäähän ne Ulliksen kalorit polttaa".

Valmiina lähtöön!

Perjantaina luvattiin vielä sadetta koko lauantaiksi, ja mietin vakavissani taksissa koti Ullista, että onkohan siinä rogaamisessa mitään järkeä. Tosin minulla oli vain se yksi pullo samppanjaa mukana ja olin jo mainostanut kavereille lähteväni - ei siis ollut mitään syytä jäädä poiskaan. Onneksi säätiedotus muuttui (ja piti paikkansa) ja minä kastuin vasta viimeisen puolen tunnin aikana. Mitä nyt sitä ennen vähän kahlailin soissa - mikä on toki ihan normaalia toimintaa maastopyörälenkillä. :)

En lähtenyt kisaan mitenkään kauhean vakavissani kilpailufiiliksellä. Kunhan nyt vähän ulkoilisin Supersuunnistajaa maalin odotellessani. Kuvittelin, että olisin varmaan perus retkeilysuorituksella jossain puolivälin tienoilla. Kuvittelin itsestäni vähän liikoja - siis lähinnä, että osaisin tehdä sellaisen perushyvän retkeilysuorituksen. :)

Olisi reissu muuten mennyt ihan kivasti, mutta ensimmäisen tunnin jälkeen minulla oli kasassa vasta 50 pistettä. Muutama karttaan merkitty polku oli niin pieniä, että minä en niitä maastossa nähnyt. Ja jos ne siellä olivat, niin ei niillä ainkaan polkemaan pystynyt. Uskalsin toivoa ihan kivoja traktoriuria, koska kyseessä oli kuitenkin maastokartta eikä suunnistuskartta. Pummasin sitten ekan rastini aika pahasti ja pääsin sen löytymisenkin jälkeen kyntämään fillarin kanssa keskellä suota.

Hyvä pyörätie - sukua pohjalaiselle polulle.

Kompensaatioksi puuttuvista poluista metsään oli rakennettu kartan teon jälkeen yksi tie lisää. Se toki sotki minua sen verran, että kävin melkein seuraavalla rastillani asti kääntymässä ja palasin sitten pummaamaan. Onneksi Supersuunnistajan MM-rogaining-pari sattui sopivasti kohdalle ja saatoin kysyä, että missäköhän helvetissä mahdamme olla. Päätin sitten hakea yhden 80 pisteen rastin, jota en ollut suunnitellut hakevani, koska olimme jo melkein sen vieressä. Jotain lohtua kaiken sen pummaamisen keskelle.

Tämän jälkeen homma onneksi alkoi jo sujua ja tietkin vähitellen parantua. Muutamassa irtohiekkaisessa ja järveksi muuttuneessa kohdassa jouduin vielä taluttamaan, mutta pääsin kuitenkin polkemaan melkein koko ajan. Aikaa oli kuitenkin tuhraantunut niin paljon, että jouduin luopumaan osasta reittiäni.

Todiste siitä, että välillä myös löysin rasteja

Kahden tunnin kohdalla tuntui vielä siltä, että aikaa oli jäjellä vaikka kuinka, ja hain yhden 30 pisteen rastin, joka nyt jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut jättää hakematta - olisin silloin ehkä ehtinyt hakea toisen 60 pisteen rastin, jolle en nyt sitten kerinnyt. Tosin 30 pisteen parannuksella ei tainnut olla vaikutusta sijoitukseeni.

Supersuunnistaja saapuu maaliin 25 s ennen aikarajaa. Siksi vähän irvistyttää.

Rogaining on kyllä jännä laji. Suunnitelmia ei voi ikinä miettiä liikaa, ja aina kisan jälkeen tulee jossiteltua. Toteismme eilen Supersuunnistajan kanssa, että ekassa Salpaus rogainingissamme meille taisi käydä ihan uskomaton aloittelijoiden tuuri ja teimme ihan vahingossa optimireitin, koska olimme niin hyviä - emmekä todellakaan suunnitelleet reittiä mitenkään kauaa ja pieteetillä. Nyt, kun olen palannut takaisin maan pinnalle, tekee mieli yrittää uudelleen ja uudelleen ja toistaa tuo 2013 lähes täydellinen suoritus - joko juosten tai fillarilla.

Nyt ulkona on ihana sää ja mietin tässä, että mahdankohan jaksaa liikauttaa evääni jotenkin urheilullisesti ennen puolilta päivin alkavia synttäreitä, missä taitaa joutua juomaan taas lisää samppanjaa. Kuten vappuna pariin otteeseen totesin: "Elän kuplassa - siksi myös juon niitä." Vähän huonolta näyttää sen liikunnan suhteen. Mutta ehkä tämä julkituumailu vähän motivoisi yrittämään.