maanantai 27. huhtikuuta 2015

Ihan eskimona

Meillähän on kotona tällainen palkitsemisjärjestelmä, että tehdyistä kotitöistä saa tähtiä. Ja sadalla tähdellä saa sitten palkinnon. Supersuunnistajan viimeisin palkinto oli eskimokäännöskurssi, koska olemme multisporttailussa vähän innostuneet kajakoinnista.

Ilmoitin meidät Natura Vivan esikimäkäännöskurssille, joka pidettiin hotelli Siikarannan uima-altaassa. Olimme viime vuonna saman puljun melontakurssilla, missä opittiin pelastautumaan siten, että irrottaudutaan kajakista. Ajattelimme, että olisi kivempaa, jos kajakkia ei tarvitsisi tyhjentää kaatumisen jälkeen vedestä. Piti siis opetella eskimokäännös.

Kurssi-infon mukana tuli pari linkkiä videoihin, joista saattoi ottaa teoriaoppia. Altaassa päästiin sitten heti käytäntöön. Opeja oli kolme ja meitä oppilaita kuusi. Jakaannuimme pareihin ja aloitimme treenit ottamalla tukea kaverin kajakin kärjestä: ensin poski painettiin kajakille ikään kuin kävisimme siihen nukkumaan, ja sitten kyljellään oleva kajakki piti saada lantioliikkeellä pystyyn.

Kun tämä alkoi sujua, otettiin käyttöön erilaisia kellukkeita. Ensin aloitettiin kolmen pelastusliivin kasalla, ja kun sen varassa pystyyn nouseminen alkoi sujua, vähennettiin liivien määrä kahteen. Sen jälkeen vähiten tukea antoi keltainen melakelluke, ja kun lopulta pääsi pystyyn pelkän yhden pelastusliivin avulla, oli valmis ottamaan melan mukaan.

video


Supersuunnistaja ei ole standardin mukainen mies, ja hänelle tuotti vaikeuksia pysyä kajakin penkissä. tehdessään lanneliikettä Hän lähtikin pari kertaa irti koko kajakista ja oppi ainakin sen tyhjentämistä jos ei mitään muuta.

Supersuunnistajan kajakin säätöjä tuunattiin pariinkin otteeseen, ja lopulta hän sai tarpeeksi lisäpaddingeja ja saattoi jatkaa treenaamista. Minä treenailin koko säätöajan yksin, ja olinkin jo huomattavasti edistyneempi Supersuunnistajan palatessa altaaseen. Siksi minä hylkäsin Ääsääsin treenaamaan yhden open kanssa ja menin harjoittelemaan itse eskimoa melan kanssa.

Altaan matalassa päädyssä kaksi opeista opetti meille ensin kädestä pitäen, mitä melan kanssa piti tehdä ja sitten auttoivat treenissä kääntämällä kajakkia käsin. Minä hinkkasin käännöstä moneen otteeseen, mutta en päässyt kuitenkaan kertaakaan itsekseni pystyyn. Ope sanoi, että onnistunut käännös oli jo aika lähellä ja tarvitsisin vain toistoja. Valitettavasti aika loppui kesken, ja käännöksen lopullinen oppiminen sai jäädä seuraavaan kertaan. Puolet kurssilaisista oli nytkin kertaamassa.

video


Oli kurssista silti hyötyä, koska nyt meistä molemmat tiedämme, että kajakin kaatuessa ei tarvitse säikähtää, ja pääsemme tarvittaessa pystyyn ainakin kaverin kajakin nokan avulla. Se on kuitenkin paljon näppärämpää kuin se perinteinen reskutus.

Ja mikä tärkeintä: eskimokäännöksen harjoittelu oli ihan pirun hauskaa hommaa! Haluan ehdottomasti uudelleen kurssille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti