Olin viimeinen possu, kun ei noussut tossu

Sikasuunnistus on sellainen hassunhauska suunnistuskisa, että sen on tarkoitus tuottaa suunnistajalle epänormaaleja suunnistuselämyksiä. Jonain vuonna teemana on ollut juoksuttaa suunnistuskansaa ylös-alas ja jonain toisena vuonna kaikki rastit ovat olleet isossa suossa.

Tänä vuonna teema oli ylläri ja se selvisi vasta kartat saataessa. Teemana oli, että kaikilla oli vain kolme rastia: ensin juostiin jonnekin hurjan kauas piitkä rastiväli ja sitten tultiin takaisin. Supersuunnistajan sarjassa H21 eka ja toka rasti olivat vielä todella lähekkäin, joten hänellä oli kaksi todella pitkää ja yksi lyhyt rastiväli. Minulla (D21L) kakkosrasti oli suunnilleen paluumatkan puolivälissä, joten reitti ei ollut ihan yhtä pöhkö.

Todistus siitä, että mulla oli ihan hauskaa. Tässä tulen juuri loppusuoralle.

Mites se suunnistus sitten sujui? No, vähän ennustetusti. Sinänsä rata oli minulle oivallinen, koska tarjolla oli vain kolme rastia pummattavaksi. Kakkosta pummasin muuten aika vähän! Kahta muuta pummasinkin sitten niin sanotusti ihan tarpeeksi, että saatoin tehdä sarjan tokavikan suunnistajan onnelliseksi.

Loppukiri oli niin hurja, että kuvastakin tuli epätarkka. Meikäläisen kolmannen
rastin ja maalin rastiväli oli muuten sarjan toiseksi nopein!

Maasto oli paljon kivempi kuin viimeksi Somerolla  käydessäni, koska tällä kertaa oli tarjolla myös muita maamerkkejä kuin pelkkää korkeuskäyrää. Siksi hävisinkin 4,4 km radalla voittajalle vain 35 minuuttia ja tokavikalle 24 minuuttia. :D

ja näin routa on ajanut viimeisenkin porsaan kotiin.

Epäilin kyllä jossain vaiheessa teemaksi "suomalaisen metsäteollisuuden merkit luonnossamme kaikissa eri muodoissaan". Reitille osui nimittäin niin avohakkuualueita kuin juuri harvennettuja metsiä, missä risuja ja nuoria kuusia lojui joka puolella. Sellaisissa maastoissa on mukava edetä. Not.

Kaikki saivat possuaiheisia palkintoja. Palkintopossu juoksee kohti kakkosrastia.

Hommasta jäi joka tapauksessa parempi (eli piparin) maku suuhun kuin viimeksi. Supersuunistajakin totesi, että tällä kertaa tulin sentään hymyillen maaliin. Nyt sitten enää jännitetään, pääsenkö myös D21-rankingin viimeiselle sijalle. Sinne on kuulemma paljon vaikeampi päästä kuin D35-sarjassa. Pääsarjasta löytyy muitakin susipaskoja suunnistajia.

Terkkujen lähettäjä itse

Ja loppuun vielä Miisun ihan itse kirjoittamat Eurooppa-päivän toivotukset kaikille blogin lukijoille: r4555tµ€$€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€

Hyvää Eurooppa-päivää., äitienpäivää ja viikonloppua minunkin puolestani!