keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Mäkin haluun valmentajan!

Mua on jo jonkin aikaa himottanut hommata oma valkku. Tämä koko blogihan sai alkunsa siitä, että hommasin personal rainerin. Jukka oli tosi hyvä (silloin), mutta nyt haluaisin vähän eri tyyppistä valmennusta. Toi Jukan reenaus oli sellasta vihersmoothien juontia ja yleistä hyvää oloa. Mitä mä haluan nyt, on leikkiä oikeaa urheilijaa. Eli haluan siis valmentajan enkä personal traineria.

Unski näyttää, miten treenataan haukkaria

Helsinki Triathlon tarjoaa jäsenilleen valmennuspalveluja, ja hintakin on käsittääkseni maltillinen. Tässä ratkaisussa mua vaan mietityttää, että osaako riatloonari valmentaa mua, kun mä olen tällainen häröpallero, joka sporttaa kaikenmoista muutakin kuin tuota pyhää kolminaisuutta. Eli lähinnä siis multisporttaan ja suunnistelen. Ja ehkä säbään (katsotaan, nyt miten tämän polven kanssa käy). Lähinnä siis kai mun pitää sovittaa johonkin väliin myös maastomöyrintää jalan ja fillarilla sekä suunnistusta.

Sellainenhan on olemassa kuin "valmentajan perustutkinto", jolla pitäisi kai osata valmentaa vaikka mitä. En sitten tiedä, miten se oikeasti toimii. Elän tällä hetkellä sellaisessa käsityksessä, että kaikki valmentajat ovat ennen harrastaneet jotain lajia itse ja alkaneet sitten valmentaa sitä. Eli tällä perusteella mä tarvitsisin triathloonaavan suunnistajan. Mutta toisaalta mulla kyllä on ihan pätevä suunnistusvalmentaja täällä kotona. Eli oikeastaan sen triathlonvalkun kanssa pitäisi vain sopia, koska menen kuntorasteille tai juoksemaan metsään. Muuten voisin tehdä sitten ihan mitä valkku kulloinkin käskee.

Miisun badass valkku -ilme. Varmana tulisi kaikki treenit
tehtyä, kun tämmöinen katse porautuisi takaraivoon.

Mutta onneksi tätä valkkuasiaa voi märehtiä vielä rauhassa. Eka mä hoitelen ton mun polven kuntoon, ja sen jälkeen harkitsen, paljonko rahaa voin törsätä kuussa valkkuun. Mutta ajattelin nyt vaan kertoa unelmastani täällä blogin puolella. Jos vaikka joku osaisi vihjata, mistä tai ketä valkkua kannattaa kysellä. Tai kommentoida ylipäätään, ovatko ne valkut mihinkään hyviä. Tai kuka on paras. Tai muuten vaan hehkutella, kuinka kiva asia oma valkku on.


2 kommenttia:

  1. Mä pähkäilin tuota ongelmaa meidän duunipaikalla käyvällä hierojalle, joka on valmentanut hiihtosuunnistajia ja soutumaajoukkuetta ja juoksijoita.

    Talvella haluan hiihtää, kesällä suunnistaa ja riatloonata, vähän myös juosta ja ratsastaa ympäri vuoden. (ratsastus maininta siksi, että se syö yhden illan joka viikko)Ja haluaisin mä hisustaakin, mutten jaksa matkata kisojen perässä.

    Se oli tosi tyly mulle. Sanoi, että noilla lähtökohdilla on vaikea löytää valkkua. Ja kannattais miettiä mihin keskittyy.

    Hiihto ja suunnistus tukee hyvin toisiaan, mutta jos suunnistan tosissani talven, pitää suunnistuksen olla tukilaji, eikä paahtaa molemmissa lappurinnassa. Tai toisin päin.

    Joidenkin kroppa sellaisen kuulemma kestää, mutta harvemman. (Liisa Anttila ainakin on kisakunnossa ympäri vuoden ja vaihtaa lajia vuoden ajan mukaan)

    Toisaalta tuntuu, että blogeja kun lukee, niin kyllä sellasia ihmisiä on aika paljon.

    VastaaPoista
  2. No, lappu rinnassa voi pahtaa monella intensiteetillä. :) Tai toki aina paahdetaan täysiä, mutta ei se kuntohuippua vaadi...

    Eikö hiihto + hiihtosuunnistus ole aika klassikko yhdistelmänä? Ainakin toi mun kotisuunnistajani on nuorempana harrastanut molempia - ja lappu rinnassa. Toki se kuntopiikki on silloinkin tainnut olla kesällä ja suksilla on sitten vähän puuhasteltu. (Kommentoi, kultaseni, jos kirjoittelen humpuukia.)

    Sun hierojasi on varmaan aika mustavalkoinen asian suhteen, kun on tottunut valmentamaan huippuja. Mähän oikeasti vain haluan, että joku tarpeeksi kova ja uskottava auktoriteetti sanoo mulle, että ui ja juokse vetoja, niin susta tulee parempi - että joskus tulisi niitä vetoja tehtyä. Vähän erilaiset tavoitteet kuin jollain maajoukkueurheilijoilla...

    VastaaPoista