Näin talviaikaan on täällä pääkaupunkiseudulla joka keskiviikko suunnistustapahtuma nimeltä Helsinki Night Challenge. Yleensä HNC kisataan varsin urbaanissa ympäristössä, ja tapahtuman sivuilla onkin lamppuohje, joka menee näin:
Tapahtumissa on suositeltavaa käyttää otsavalaisinta tai muuta valonlähdetttä. Tapahtumaympäristössä on paljon valaistuja osuuksia, joten lamppua tarvitaan enimmäkseen kartanlukuun. Emme suosittele todella tehokkaita valaisimia, sillä tapahtuma on kaupunkiympäristössä ja tehokas valaisin häiritsee muita kaupungissa liikkuvia tahoja. Pieni kartanlukuvalo on suositeltavin ratkaisu.
 |
| Vähän vähemmän urbaani sprinttirata |
Tänään kisattiin kartalla nimeltä "Keilalahti", ja minä oletin suunnistuksen suuntautuvan Keilaniemeen päin ja puikkelehtivan toimistotalojen välissä. Otin siis suositusten mukaan matkaani pienen ja lussun Pezlin otsalamppuni oikean suunnistuslampun sijaan. Riemu olikin suorastaan rajaton, kun karttaa katsellessani huomasin 16 rastista 14 olevan hyvin vähän katuvalaistun ja sitäkin metsäisemmän Karhusaaren puolella.
Tuli sitten juostua muutaman kerran metsässä rastin jos toisenkin ohi. En nyt väitä, että reittivalintani olisivat olleet mitenkään optimaaliset, mutta olisi se hyvä valaistus saattanut auttaa niidenkin kanssa.
 |
| Kelikuva keittiömme ikkunasta. En olisi lähtenyt ellen olisi jo maksanut osallistumismaksua. |
Kaiken kruunasi mukava keli. Lunta satoi vaakasuoraan. Välillä pyrytti niin pahasti päin naamaa, että piti juosta silmät kiinni. Tämäkin saattoi vähän vaikeuttaa kartanlukua. Tosin siellä metsän siimeksessä ei tuullut niin kovaa. Oli vaan pimeämpää.
Meni sitten tunti. Sprinttimatkaan. Mutta en sentään hävinnyt. Joku yksilö nautiskeli reitistä vielä minuakin kauemmin, ja pari nössä keskeytti. Ehkä heillä oli vain kartanlukulamput mukana. Voi raukkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti