Vitsi, mikä vesipeto!

Jippii! Tänään meni ekaa kertaa ikinä 30 minuutin uintitestissä yli 1600 m. Uiskentelin tarkalleen 1605 m. Olen pyörinyt 1500 ja 1600 metrin välillä jo pienen ikuisuuden, ja aloin olla jo vähän epätoivoinen kehityksen - tai sen puutteen - vuoksi. Mutta tulihan se uusi satanen sieltä!

Meitä kuvattiin muutama viikko sitten treeneissä. Tässä uin lättäreillä ja pullarilla.

Uinnin alku meni kivasti, kun sain uida ekat 400 metriä peesissä. Sitten edelläni uinut K päästi minut ohitseen, ja minä jouduin vetelemään seuraavat 400 m ratamme kovimman jätkän mentyä jo menojaan. Edelä uiminen ei ollutkaan ihan niin rattoisaa kuin peesaaminen. Puolivälissä päästin K:n taas edelleni, mutten pysynytkään enää hänen peesissään. Tässä vaiheessa alkoi pienoinen synkkyys hiipiä mieleen, mutta onneksi vauhti pysyi kuitenkin sopivana, ja pääsin tavoitteeseeni.

Tässä uin ihan luomuna.

Tämä saavutus on siinäkin mielessä merkittävä, että tein sen täysin karvalakkimenetelmillä. Forerunnerini on ollut rikki jo useamman viikon, joten olin täysin päässälaskutaidon varassa. Valkkumme näytti lättärillä merkkiä, kun aikaa oli kulunut 15 min ja 25 min. Tämän lisäksi vilkaisin kerran seinäkelloa 11. finstalla. Joka kerta olin ihan aikataulussa. Viimeksi vauhtini hyytyi merkittävästi toisella puolikkaalla. Tänään oli selkeästi parempi päivä.

Sen verran oli rankka suoritus, että unta voi joutua hetkosen odottelemaan. Ruudun tuijottelu ei varsinaisesti auta nukahtamisessa, joten taidanpa tästä siirtyä punkan puolelle odottelemaan Nukku-Mattia. Piti vaan tuoreeltaan päästä hihkumaan enkasta myös tänne blogin puolelle.