sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Romanttinen racketball-revanssi

Tiistaina oli se semmoinen ystävänpäivä. Emme meinanneet oikein keksiä Supersuunnistajan kanssa, miten lirkuttelisimme. Keskellä viikkoa ei kiinnostanut lähteä ravinteliin romantilliselle illalliselle, ja leffa on aika mälsä treffi-idea. Siellä ei voi jutella, ja me käymme muutenkin aika paljon leffassa. Lopulta keksin, että voisimme ottaa revanssin sulkapallossa tai racketballissa.



Itse olisin halunnut sulkapalloilla, koska Supersuunnistaja voitti viimeksi. Racketballissa olin jo perheemme hallitseva mestari, joten se tilanne ei kaivannut muutosta. Valitettavasti sulkapallokentät olivat kaikki jo varattuja, kun soittelin Esportiin maanantaina, joten varasin sitten tunnin kössikenttää.



Tiistaina oli todella väsynyt päivä, ja pelkäsin jo olevani tulossa kipeäksi. Mutta oli silti hauskaa lähteä pelaamaan. Lämmittelimme ensin noin vartin, ja aloimme pelata. Ilmeiseti minun olisi pitänyt lämmitellä vähän enemmän herätäkseni kunnolla, koska hävisin ekan pelin suoraan erin 2-0. Ärsyttävää. Toisessa pelissä voitin sentään yhden erän, mutta hävisin lopulta 2-1. Vääntö oli kuitenkin jo selkeästi parempaa, ja saimme aikaan pitkiäkin palloralleja.



En voittanut enää toisessa pelissä kaikkia pallojani vahingossa, vaan välillä minusta kuoriutui esille ihan oikea racketball-taktikko. Ensimmäinen taktiikkani toimi paremmin teoriassa kuin käytännössä: saatuani Supersuunnistajan hiljaisella lyönnillä lähelle seinää, koetin useamman kerran lyödä seuraavaksi kovan lyönnin, joka lentäisi viuhuen hänen ohitseen. Valitettavasti en kovin usein osunut palloon, kun koetin lyödä lujaa, tai paukautin pallon ulos kentältä. :D



Toinen taktiikkani toimi paljon paremmin. Kun Supersuunnistaja erehtyi lyömään pallon koko kentän toiselle puolelle ollessaan sen reunalla, löin pallon uudelleen samalle reunalle. Yleensä Supersuunnistajalla ei ollut mitään jakoa ehtiä palloon -kunhan löin tarpeeksi napakasti.



Ilmeisesti Supersuunnistajakin on oppinut jotain, koska tosiaan hävisin huimista taktiikoistani huolimatta. Vähän sentään lohdutti, kun voitin viimeisen pelin tyngän, jota pelasimme toisen pelin jälkeen, kunnes vuoromme loppui. Mutta vaikka tämäkin peli olisi laskettu, hävisin silti pelit 2-1. Mutta ei se haittaa (ihan kamalasti). Oli kivat treffit! Ja nyt minä ehdottomasti tarvitsen revanssin sekä racketballissa että sulkapallossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti