Reeniä, horo, reeniä!

Tämä viikonloppu on mennyt varsin perinteisissä merkeissä, kun on taas treenailtu pitkiä treenejä. Viikolla on vaikeaa ehtiä ja jaksaa samaan aikaan, joten mun treenini painottuvat selkeästi viikonlopuille. Jotkut käsittääkseni jumppaavat ahkerasti viikolla ja lepäilevät (tai bailaavat?) sitten viikonloppuisin. Minulle lepopäivä osuu aina viikolle. Ei viitsi tuhlata hyvää vapaapäivää lepäilyyn.

Eilen kävimme Supersuunnistajan kanssa 60 km pyörälenkillä, joka kulki ensin itäisen naapurikaupungin Keskuspuistoon, sieltä Haltialan tilalle katselemaan lehmiä, sieltä lentokentälle katselemaan lentsikoita ja sieltä sitten suunnilleen suorinta tietä takaisin kotiin. Vaikka sää ei ollutkaan mikään ihanan kirkas pakkaspäivä, oli retki oikein rattoisa. Mutta illalla olin kyllä ihan naatti. Valvoin sentään ainakin yhteentoista, kun katsoin Melodifestivalenia.

Pyörälenkille lähdössä

Tänään olimme aika pian kympin jälkeen Korttelirasteilla. Sitä herääkin aika aikaisin, kun simahtaa illalla ajoissa. Supersuunnistaja juoksi 12 km radan ja minä kutosen. Minulta kului aikaa reissuun 1:03. Ilman rastin 11 pummia olisi varmaan mennyt alle tuntiin, vaikka juoksujalka ei ollutkaan kaikkein kepein. Mutta harvemminpa se sunnuntaisin on, kun lauantaisin on aina hyvää aikaa treenata - eli laittaa jalat jumiin.

Lehmie (eli lehmä-selfie) Haltialassa. Tää kaveri tuli oikein vastaan.

Olen tainnut joskus aikaisemminkin kehua Korttelirasteja ja suositella niitä ihmisten ensimmäiseksi suunnistuskokemukseksi. Olen edelleen samaa mieltä. Korttelirastit ovat urbaanissa ympäristössä, aika helppoa suunnistamista ja sopivat siten kaikille. Satunnaiset sunnuntaikävelijät voivat ottaa lyhyemmän reitin ja oikeat suunnistajat voivat juosta ihan sika kovaa pidemmillä radoilla. Ja ihan kaikenlaista jengiä onkin mukana - joten sekaan sopii varmasti. Tänäänkin näin rasteilla kaikkea koirasta lastenvaunuihin. Joten jos suunnistus kiinnostaa, niin eiku kokeilemaan! Aikataulu on tuolla ja lysti maksaa vitosen per kartta. Tämä oli ihan ilmainen mainos. Rakkaudesta lajiin niinku.

Luminen pyörätie jossain Vantaan perukoilla

Tajusin eilen illalla, että minulla taitaa olla vielä noin viikko talvilomaa käyttämättä eikä mitään suunnitelmia. Minä olen ihan ruokottoman huono reissaaja. Kotona kissojen kanssa on aivan liian kivaa, eikä minua oikein tuo Suomen talvisääkään ahista. Joten keksin, että voisin pitää itselleni treenileirejä ihan vaan täällä kotona. Ajattelin ottaa pari pitkää viikonloppua ja treenata joka päivä kaksi kertaa päivässä. Treenien väissä makaan kissojen kanssa sohvalla tai vihdoinkin ompelen jotain, kun on kerrankin aikaa. Leiriviikonloppujen välissä voi sitten mennä taas töihin lepäämään. Pitääkin heti huomenna alkaa suunnitella, koska olisi sopiva aika pitää lomia.