Kalliolle kukkulalle

Winter trail Run Cup on pieni ja herttainen kolmen polkujuoksukisan sarja Tuusulassa ja Keravalla. Matkoja on tarjolla kaksi: 5 ja 10 km. Tänään juostiin toinen osakilpailu Keravan Keinukalliolla ja osallistujia oli kuuluttajan mukaan 40. Sinänsä jännää, että joku Bodom Trail myy heti loppuun ja sinne osallistuu tänäkin vuonna 1500 juoksijaa, mutta Keravalle riittää osallistujia vain muutama hassu kymmenen. Itse pidän näistäkin kisoista, koska niissä saa tehtyä vähän kovempia treenejä. Ja homma toimii siinäkin mielessä kivasti, että Supersuunnistaja voi juosta kympin ja minä vitosen. En ole ikinä joutunut odottamaan maalissa kovin montaa minuuttia. :)

Jono on melkein Keinukallion huipulla

Minä jätin ekan cupin osakilpailun  suosiolla väliin, koska se oli loppiaisrogasta seuraavana päivänä. Viimeisen kisan missaan myös sen ollessa kevätrogan kanssa päällekkäin. Onneksi pääsin mukaan juuri Keinukallion osakilpailuun, koska siellä on tarjolla ehdottomasti eniten korkeuskäyrää. Reitillä kiivetään kaksi kertaa Keinukallion päälle, mikä on oivaa mäkitreeniä mm. Levin Arctic Challengea varten.

Meikämanne mäessä

Tänä vuonna otin vähän opiksi viime vuodesta ja lähdin vähän maltillisemmin ekaan nousuun. Hölkkäilin Keinukallion jälkeen mukavalla jeejee-tahdilla, kunnes keuhkoni toipuivat kauhistuttavasta noususta. Sen jälkeen juoksu kulki vähän toista kilsaa niin hyvin, että saavutin kaksi edessäni juossutta naista. He tosin ohittivat minut myöhemmin uudelleen, kun polku muuttui paluumatkalla vähän teknisemmäksi, ja minäkin taisin hieman väsähtää.

Helposti juostavaa polkua

En kuitenkaan hävinnyt omaa sarjaani. Kympin voittaja ja kakkonen saivat harmittavasti minut kiinni viimeisessä alamäessä. Viime vuonna niin nolosti ei käynyt, vaikka aikani olikin parisen minuuttia huonompi. Muistaakseni kelikin oli silloin kehnompi ja maassa enemmän irtolunta. Tänään polut olivat suurimmaksi osaksi hyvin tampattuja, ja metsä oli huurteisine puineen hurjan nätti.

Huurteisia mäntyjä

Kisan jälkeen suuntasimme Supersuunnistajan kanssa Klaukkalaan, missä pääsimme ihastelemaan Unskin toista pentuetta. Miniatyyrikisut olivat tajuttoman söpöjä. Kaikki viisi mahtuivat kerralla syliin, mutta kameralla niitä oli vähän vaikeampaa metsästää.

Kukkuu! Ootko söpö vai syötävän söpö?