Lupasin joskus heikkona hetkenäni, että lähden mukaan masters-uintikisoihin, kun vaihdan ikäluokkaa. Ja sehän tapahtuu ensi vuonna, kun täytän 40. On pitänyt jo jonkin aikaa (ehkä vuosi?) pyytää uintivalkultani J:ltä yksityistunteja. Nyt vihdoin viime maanantain menestyksekkään 30 minuutin uintitestini jälkeen sain jopa aikaiseksi. Eka tekniikkatreeni oli lauantaina.
 |
| Koska nyt ei ole uintikuvia, kuvituksena on uintiasentoja jäljitteleviä kissoja. Tässä lähes esimerkillinen liukuasento. |
Ajatuksenani on ottaa nyt yksityistunteja kerran kuussa ja jalkauttaa oppeja siinä välissä. Keväällä hiotaan lähinnä vaparia, koska kesällä pitää triathloonata. Mutta kokeilemme varmaan muitakin lajeja. Niihin haluan panostaa kuitenkin enemmän syksyllä. Silloin ajattelin opetella myös startin ja kaikki säännöt.
Hioimme vapariani melkein koko tunnin (koska hiottavaa löytyi), minkä jälkeen kävimme läpi vielä vauhtikäännöstä. Pari palastakin loksahti kohdilleen, ja voin nyt rauhassa märehtiä olkapääni asentoa ja keskittyä käännöksessä kääntymään oikealle kyljelleni kokonaisen kuperkeikan sijaan - huomattavasti vauhdikkaampaa. Vielä en voi keskittyä pahemmin esimerkiksi potkuun, koska silloin menee pakka ihan sekaisin.
 |
| Svantella on esimerkillinen pito keskivartalossa hiihtoa katsellessa. |
Ei meinaa välimuisti riittää, kun pitäisi tehdä vedessä olevasta kädestä hillitön mela, mutta samalla palauttaa toista kättä mahdollisimman rentona. Lopputyönnössä peukalon pitää olla ihan reiden vieressä, etei käsi ole vinossa, mutta edessä olevan käden pitää kulkea samaan aikaan nätisti omaa latuaan, eikä sillä saa vispata sivulle. Samalla pitäisi vetää häntäluuta alas ja jännittää vatsaa, jotta torso liikkuu upeasti plaanissa, mutta ei saa unohtaa potkia lantiosta asti niin, että jalan liike on kuin ruoskan isku. Ja katsoa pitäisi ehdottomasti pohjaan, paitsi hengittäessä. Silloin pohjaan osoittaa korva, ja suu on vain puoliksi pinnalla. Niin ja liukua pitää, ettei energiaa kulu turhaan. Piece of cake.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti