Winter Trail Run Tuusulassa

Tuli tosiaan lähdettyä eilen Supersuunnistajan seuraksi Tuusulaan ja vielä huijattua ihan viime tingassa Vuorikiipeilijä M:kin mukaan. M ei yleensä tykkää kilpailemisesta ja jännittää tapahtumia tosi paljon. Mutta kisojen jälkeen hänellä on aina ollut hyvä fiilis. Nytkin hän totesi, että mun pitää pyytää häntä jatkossa aina tälleen viime tingassa mukaan, niin hän ei ehdi stressata kisasta. Harmi, kun taisin jo möläyttää, että kuukauden päästä olisi seuraava Winter Trail Run -osakilpailu.

Ällösöpö pariskuntakuva. Mun tän hetken oma suosikkini.

Supersuunnistaja meni juoksemaan kympin ja minä ja Vuorikiipeilijä M kisasimme vitosen. Meillä oli tavoitteena päästä maaliin ennen Supersuunnistajaa, joka meinasi viettää polulla noin 50 minuuttia.

Minä ja Vuorikiipeilijä M heti lähdön jälkeen matkalla polulle. Kuva Olli Laine

Itse en ole juossut mitenkään mainittavasti nyt talvikaudella. Syksy meni polvileikkauksesta toipuessa ja nyt keväällä olen juossut vain HelTriläisten kanssa Areenalla pidetyissä vaihtotreeneissä ja kerran korttelirasteilla. Juoksu sujuikin hyvin sen reilun kilsan, mitä Areenalla aina kerrallaan paukutan menemään. Sitten alkoi jaloissa painaa. Tosin tokalla kilsalla polutkin menivät lumisempaan maastoon, ja juoksusta tuli raskaampaa. Vaikka polku oli jo valmiiksi tallattu, se oli esimerkiksi pellon reunassa melkoisen kapea. Heti, jos askel ei osunut polun keskelle, irtonaisempi lumi liikkui tossun alla ja teki juoksusta hurjasti raskaampaa.

Polulla alkuryysiksessä. Tästä kuvasta mä tykkään, koska näytän vauhdikkaalta. :)
Kuva Julia Jakobsson

Juoksimme alun söpössä "possujunassa", jota veti joku ehkä 13-vuotias poika. Hänen askelluksensa oli vielä leveämpi kuin minun, ja hän hidastui selvästi siinä 1,5 km kohdalla - missä me aikuisemmat ihmiset sitten posottelimme hänestä ohi. Jaksoin muiden peesissä vielä noin kilometrin, mutta koska minun kilometrini 3 ja 4 olivat huomattavasti hitaammat kuin kaksi ekaa, tipuin kelkasta. Puolustukekseni mainittakoon, että niillä kilsoilla olivat myös korkeimmat nietokset, niin vauhdin laskua tapahtui varmaan kaikille. Pahin mäki ("Hyrylän Mt. Everest") oli ihan alussa, mutta se ei painanut vielä niin pahasti kuin pari loivempaa nousua myöhemmin.

Ääsääs painaa niin lujaa, ettei meinaa mahtua edes kuvaan. Kuva Olli Laine

Olin saanut alussa aika hyvän paikan, koska sen nuoren kollin lisäksi minun piti ohittaa koko matkalla vain yksi nainen. Tämä helpotti juoksua huomattavasti, koska hankien takia ihan joka paikassa ei päässyt hyvin ohi. pääsin siis kuitenkin koko matkan juoksemaan omaa tahtiani. Kun jäljellä oli vajaa kilsa, kuulin takaani lähestyvää askellusta ja huohotusta. Kilpailuvietti iski päälle, ja kiristin omaakin vauhtiani. Valitettavasti tällä kunnolla ei olisi pitänyt aloittaa loppukiriä ihan niin aikaisin, koska hyydähdin vähän noin 300 m ennen maalia, ja se alussa "possujunaamme" vetänyt poika ja Vuorikiipeilijä M pääsivät kirmaamaan minun ohitseni. Onneksi yksi takana kytännyt juoksija taisi juosta lopussa sopivasti sen verran harhaan, että hän sentään pysyi minun takanani.

Tässä vaiheessa jo väsyttää, mutta hymyilen, koska näin kameran!
Kuva Olli Laine

Lisää Supersuunnistajan tyylinäytettä.
Kuva Julia Jakobsson

Tulimme Vuorikiipeilijä M:n kanssa maaliin ihan peräkanaa. Tavoite täyttyi hienosti, koska ehdimme käydä purkamassa emitit (niitä käytettiin ajanottoon), juoda kuumaa mehua, ottaa vähän valokuvia ja vaihtaa kuivaa vaatettakin päälle ennen kuin Supersuunnistaja saapui maaliin. Melkein ehdimme jopa katsomaan hänen maaliintuloaan - herra käveli meitä vastaan, kun kipitimme takaisin maalialueelle.

Ja näin hän saapuu maaliin sarjansa viidentenä (mikä kertoo
enemmän sarjan kuin minun tasostani) Kuva Julia Jakobsson

Mulla oli kisan jälkeen sopivan huono olo eli ihan hyvä fiilis. Mutta silti tuli todettua, että ei mulla kyllä ole mitään asiaa puolimatkalle kesällä, jos en saa juostua enemmän. Ja siihen asiaanhan vaikuttavat enemmän mun raajani kuin laiskuuteni. Eilen huonompi eli oikea polveni vähän vihoitteli illalla, mutta tänään aamulla se oli jo ihan ok. Luulen, että kengän alla liikkunut sohjo oli se, mikä sai mun polveni kipeäksi, koska en ainakaan muista, että taannoisilla korttelirasteilla olisi tullut polvikipuja - vaikka alusta oli paljon kovempi kuin eilen. Jos nivelet olivatkin tänään taas kunnossa, niin  jalkojen lihakset olivat aamulla niin jumissa, että jätin ihan suosiolla Otaniemen korttelirastit väliin ja päätin urheilla vasta illalla fillaroiden. Uimaankin olisi kiva menä, mutta en taida ehtiä, kun halli menee kiinni jo viideltä.