Mäkivetoja Pohjanmaalla

Olemme tämän viikonlopun taas lakeuksilla, kun Supersuunnistajan isä täyttää tasakymppejä. Koska nyt ei ole kesä, en voi harrastaa parhaiten tänne sopivaa lajia eli maantiepyöräilyä. Siksi piti vähän soveltaa. En edelleenkään juokse mitenkään paljoa, koska "säästelen polviani kesälle". Harkitsin kuitenkin lenkkiä vaihtoehtona, mutta sitten keksin, että voisinkin sauvakävellä.

Pienen mutkan matkaan aiheutti sellainen pikkuseikka, että Supersuunnistaja rikkoi minun sauvani viime viikonloppuna. Vanhat sauvani pääsivät välillä lenkin aikana lyhenemään, kun pituussäädöt löystyivät. Koska en itse saanut kierteitä auki, pyysin Supersuunnistajaa olemaan pelastava ritariäijä ja avaamaan sauvat minulle. No, toinen sauva aukesikin ihan vaivatta ja saatiin pidennettyä, mutta toisesta katkesi vääntäessä pää. Hupsista. Tilasin tällä viikolla Varuste.netistä uudet sauvat, mutta en huomannut, että toimitusaika on 7-30 vrk. Eivätpä ehtineet sitten sauvat tähän hätään. Onneksi sain täältä sauvat lainaan.

Lainasauvat

Supersuunnistaja ja hänen siskonsa sanoivat menevänsä tänään aamulla juoksemaan mäkivetoja, ja minä ajattelin, että voisin mennä mukaan ja tehdä vetoja sauvojen kanssa. Tällä kertaa Supersuunnistaja varoitti minua, että mäki on metsässä ja siellä on lunta. Kokemus ei siksi ollut ihan yhtä väkevä, kuin taannoin polkujuoksemassa, mutta melkoisen pohjalainen se oli taas silti. :)

Ensinnäkin sää oli ihan kamala (satoi vaakasuoraan ja oli 3 astetta lämmintä), mutta sille ei edes suomenruotsalainen suunnistaja voi mitään. Ja näinhän minäkin sen sään ikkunasta ja silti lähdin mukaan. Mäestäkin minua varoitettiin, että se on sitten pohjalainen mäki - mutta on se sentään pitkä. Jos joku ei ole ihan varma, niin alla oleva kuva on otettu "mäen päältä" alamäkeen. ;)

Korkeuseroa ainakin yhden käyrän verran!

Supersuunnistaja ja sisko lähtivät alkuverkkaamaan juosten "polkua" pitkin. Minä olin ottanut edellisestä kerrasta opikseni, ja totesin verraavani tietä pitkin. Pääsinkin kääntöpaikkana toimineeseen risteykseen vastatuuleen (joka oli niin kova, että sadepisarat sattuivat naamaan) nopeammin kävelemällä kuin polkujuoksijat suunnilleen tien suuntaisesti kulkenutta "polkua" pitkin. Oli kuulemma kaatunut muutama puu metsässä. Kas, kun ei ollut avohakkuualuetta...

"Tuosta lähtee tuollainen pieni polku"
"Ai sori, en heti huomannutkaan..."

Mäkivedot olivat suoraan sanottuna ihan perseestä. Sohjolunta oli paikoitellen nilkkaan asti, sauva tarttui kerran kiinni ties minne, polku oli täynnä hirvenpaskaa ja märkiä kohtia enkä onnistunut edes tekemään vetojani niin, että olisin kiristänyt vauhtiani joka kerralla. Ekalla kerralla ryssin ajanoton, toka ja kolmas menivät yhtä kovaa ja neljäs veto oli kovempi kuin viides, joka onneksi oli viimeinen. Kävelin ekat vedot, sitten kävelin ja juoksin osittain kolme vikaa. Koetin siis aloittaa rauhallisesti ja lopettaa täysiä, mutta ei se homma nyt mennyt ihan niin kuin Strömsössä, vaikka täällä ollaankin ihan Strömsön huudeilla.

Treenikengät ja vaihtokengät

Supesuunnistaja ja sisko juoksivat seitsämän vetoa ja verrailivat alussa ja lopussa samat 10 minuuttia kuin minäkin. Hekään eivät tainneet tykätä säästä, mutta ovat tottuneet muihin olosuhteisiin, joten he eivät tainneet kärsiä tänään yhtä paljon kuin minä. Mutta aika kultaa muistot, ja tehty treeni on aina parempi kuin lintsattu treeni. Eikä tämä niin synkkää menoa ollut, etten olisi sanut taas revittyä huumoria Pohjanmaan mäistä ja poluista.

Huomenna pitäisi paistaa aurinko. Silloin ajattelin mennä ihan pk-lenkille.