Perhostelua

Viime viikko oli aika uintipitoinen, vaikka jouduinkin työkiireiden takia jättämään torstaille suunnitellun aamu-uinnin väliin. Normaalisti käyn uimassa kaksi kertaa viikossa: tiistaina aamulla ja torstaina ohjatuissa treeneissä. Mutta viime viikolla mukaan kuvioihin tuli keskiviikkoilta, koska minulla alkoi Cetuksen perhosuintikurssi.

Uimahallissa ei ollut kameraa mukana, niin
kuvituksena on viime lauantain kiipeilykuvia. Tässä
rimpuilen 6b-tason seinällä. En topannut. Vielä. :)

Eihän tekniikkakurssi ole ikinä mitään hurjaa uimista, koska nimensä mukaan siellä opetetaan tekniikkaa, mikä tarkoittaa päädyssä seisoskelua ja maksimissaan 25 metrin uintia kerralla.

Kurssi kestää viisi kertaa ja yksi kerta on aina 40 minuutin pituinen. Meitä on ilmottautunut kurssille neljä naista, mutta ainakaan viimeksi meitä oli vain kolme. Saimme siis Pian ja kolmannen osallistujan kanssa hyvin henkilökohtaista valmennusta. Varsin jees.

Nyt on liidauksestakin kuvia! Minä
kiipeän ja Vuorikiipeilijä M varmistaa.

Ekalla kerralla keskityttiin asentoon ja potkuun. Minusta tuntuu aina siltä, että minun delffarini on lähinnä linkkuveitsi ja taitun vain keskeltä. Kuulemma minä aloitan potkun lantiosta, vaikka sen pitäisi alkaa ihan päästä asti. Pitänee katsella vähän juutuub-videoita ja koettaa omaksua myös fleksiibeli yläkroppa. Tällä viikolla otetaan käsiveto mukaan. Saas nähdä, mitä siitäkin tulee.

Kohta kolmannella pultilla ja voi huokaista
helpotuksesta, kun ei enää tömähdä tippuessa tonttiin

Olen käynyt perhostelukurssin jo kerran aikaisemmin joskus kauan sitten vuonna nakki, mutta en oppinut silloin tekniikkaa niin hyvin, että olisin uinut perhosta ikinä omatoimisesti. Olen sittemmin oppinut uimaan vaparia, joten nyt toiveena on, että oppisin perhostelemaan edes 25 m kohtalaisesti ja voisin jatkaa treenailua itsenäisesti. Tai että oppisin edes sen delffarin, josta on hyötyä ihan triathlontreeneissäkin.