Uintijutuissa on jo lähes perinteenä kiipeilykuvat. Tässä on sekaisin oleva köysi. |
Perhostelussa oli vuorossa käsiveto, joka tuntuu aika pöljältä ilman potkua: käsien palautuksessa tulee vähän kiire, kun ei saa jaloista vauhtia. Ope kuitenkin sanoi, että minun käsieni palautus oli rento ja muutenkin näytti hyvältä. Kai minä siis jotain oikein tein. Potkukin oli kuulemma parantunut viime kerrasta. Ensi kerralla potku ja käsiveto sitten yhdistetään. Pitänee treenailla itsekseenkin. Delffaria voi tehdä ihan aamu-uinnin lomassa radalla, mutta käsivetoa en kyllä kehtaa siellä kokeilla: aiheutan kuitenkin niin kovan aallokon, että viereisen radan mummelit hukkuvat. Ajattelin mennä kokeilemaan perhosta terapia-altaaseen. Tai sitten pitää keksiä joku rauhaisa treeniaika.
Ja tässä meitsi setvii köyttä. Sen saa helposti ojennukseen, kun sen taittelee harteille ja nostaa siitä sitten nipulle ja kassiin. |
Koen nyt joulun jälkeen menneeni uinnissa aika huomattavasti eteenpäin. Melkein jo odotan kevään 30 minuutin testiuintia, jotta pääsen näkemään, vaikuttavatko nämä oivallukseni jopa vauhtiin. Siis melkein. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti