Ny o sopiva fillari

Jouluaaton hauskimmat hetket koittivat, kun avasin supersuunnistajalta saamani joululahjan: paketista paljastui nimittäin aivan sama lahja, mitä olin itse antanut hänelle: bike fitting Kivenlahden pyörähuoltoon. Kävin vihdoin viime viikon lauantaiaamuna törsäämässä lahjakorttini.

Minulla on fillariini kaksi erilaista satulatolppaa ja pyysinkin, että siihen tehdään sekä maantie- että triathlonasetukset. Minulle varattiinkin sitten vähän normaalia pidempi aika, ja maksoin lahjakortin päälle vielä 45 euroa "maantielisää" lisäajasta.

Tässä selviää koko joka suuntaan

Mukaan sovitukseen piti ottaa fillarointivermeet ja mahdolliset kuntotestien tulokset poljinanalyysia varten. Ja tietysti oma pyörä, johon asetukset sitten siirrettiin. Sovitustuokio alkoi henkilötietojen täyttelyllä kaavakkeeseen. Samalla pyörähuollon Anders kyseli minulta, että miten pitkiä matkoja ajelen triathlonasetuksilla ja maantiemoodissa ja mitä fillariltani haluan.

Kun paperityöt oli saatu tehtyä, minut mitattiin. Järkytys oli aikamoinen, kun kävi ilmi, että en ole enää 174,5 cm pitkä, vain vaivaiset 173,8 cm. Syytän tästä rappeutunutta välilevyäni. Olen aina pyöristänyt pituuteni ylöspäin ja sanonut olevani 175 cm pitkä. Nyt en enää voi. Pitää koettaa jatkossa muistaa olla 174 cm. Pituuden lisäksi minulta mitattiin torson pituus eli rintalastan yläreuna, jalan sisämitta eli sain mittatangon jalkojeni väliin, käsien pituudet, jalkaterien pituudet (oikea jalkani on 2 mm isompi kuin vasen, mikä on kenkiä sovitellessa joskus tullut huomattuakin) ja hartioiden leveys. Näitä mittoja vertailtiin sitten muihin ihmisiin. Persjalkaisena suomalaisena minulla on pidempi torso ja lyhyemmät jalat kuin keskiverrolla 173,8 m pitkällä naisella. Mutta hartiani ovat leveämmät ja käteni lyhyemmät. En ole mikään apina siis! Muut pituiseni pysyvät varmaan tuuulisena päivänä paremmin pystyssä, koska jalkani ovat hieman pienemmät kuin muilla tämän kokoisilla. Kiehtovaa tietoa!

Mittojen vertailua muihin samankokoisiin

Sitten tieskari laski minulle suunnilleen sopivat satulan ja tangon korkeudet ja ne säädettiin testipyörään, johon vaihdettiin myös mahdollisimman oikeanlaiset tanko ja satula. Tämän jälkeen pääsin testipyörän kyytiin. Fillaria säädettiin vielä aika paljon fiilisteni mukaan ja ihan vaan sen perusteella, että miltä näytti. Anders katseli, heiluuko lantioni, kun poljen eli onko satula liian korkealla ja miltä käsieni kulma ja selkäni asento näyttivät.

Kun vihdoin olimme saaneet hierottua hyvän tuntuisen ja upean näköisen ajoasennon, tehtiin poljinanalyysi. Siinä poljettiin aina 20 sekuntia samalla kandenssilla ja tieskari teki taikojaan. Tähän puuhaan  olisi tarvittu sitä kuntotetsin tulosta, jos minulla olisi sellainen ollut, koska poljinanalyysissä pitäisi polkea anaerobisen kynnyksen lähellä. Koska minulle ei ole testejä ikinä tehty, eikä Anders sanonut ajoissa taikasanaa "anaerobinen kynnys", poljin minä testini vähän liian kevyellä vastuksella. Siksi minulle saatiin alle 40% hyötysuhteita, vaikka yleensä sen pitäisi olla yli neljänkymmenen. Yhdessä välissä kokeilin polkemista kovemmalla vastuksella, ja silloin hyötysuhdekin pompsahti jo jonnekin 45% tienoille molemmilla jaloilla. Tärkeintä oli kuitenkin verrata eri testikertoja toisiinsa: kierrosten välillä satulaa ja tankoa nostettiin ja laskettiin hieman, mikä vaikutti tuloksiin yllättävän paljon: minulle paras tulos tuli matalimmalla satulan asennolla, ja se satulan korkeus sitten kirjattiinkin minun lopulliseen ohjelappuuni.

Poljinanalyysin tuloksia. Power balance kertoo, missä suhteessa oikea ja vasen
jalkani tekevät työtä ja force ratio taas kertoo polkemiseni hyötysuhdetta. Eli
sitä koetettiin saada ylös,Vaihdoimme triathlonasetuksissa satulan ja tangon
korkeutta ja maantieasetuksilla muutosta tehtiin polkutekniikassa. 

Poljinanalyysissa paljastui myös sellainen seikka, että oikea jalkani ei tuota voimaa suoraan polkimen yläpuolella, vaan poljen vähän liian "ulkona", mikä vähentää hyötysuhdetta. Anders veikkasi, että klossini pääsee heilumaan sen verran, että näin käy. Itse huomasin myös pystyväni hieman heiluttamaan jalkaani kengässäni ja siten vaikuttamaan siihen, kuinka monta milliä sivussa kovin polkaisuni on. Puheeksi tuli, että spedet olisi hyvä vaihtaa ihan oikeisiin maantieklosseihin, niin jalan kiinnityksestä tulisi jämäkämpi. Saan tällä viikolla tarjouksen kengistä, klosseista ja polkimista. Pakko sanoa, että piti jopa yllyttää Andersia myymään minulle ne kengät ja klossit. Eipä ainakaan käytetty lompakostaan löyhästi kiinni pitävää pientä ihmistä mitenkään hyväksi. :)

Täydellisen triathlonasennon oli löydyttyä, aloimme hieroa maantiepyöräasetuksia kohdalleen. Alussa maantieasennossa polkeminen tuntui hassulta, mutta asento alkoi kuitenkin löytyä - varsinkin sitten, kun vaihdoimme satulaa "maantiesatulastani" eli fillarin mukana tulleesta satulasta fast forward -satulatolppani satulaan. Eli taitaa tyttö joutua satulakaupoille ellen halua vaihtaa aina satulatolpan lisäksi satulaakin...

Avaruuspyörä, jota säädetään tolpassa olevan laserin avulla

Sain molempien ajoasentojen mitat mukaani ja ohjeet siitä, kuinka saan ne pyörääni asennettua. Anders vielä viritteli satulani oikealle kohdalle triathlonasentoon. Tankoa hän ei ehtinyt enää asentaa, koska aika loppui kesken ja seuraava asiakas oli jo tulossa. Se ei kuitenkaan haitannut, koska tanko oli helppo mittailla kohdalleen kotona.

Kesä ja pitkät fillarilenkit näyttävät, kuinka paljon hyötyä tästä oli, mutta jo nyt sanoisin, että kokemus oli todella hauska ja uusi asento tuntui sellaiselta, että siinä viipyisi hyvin vaikka koko päivän. Poljinanalyysi oli sellaista insinööripornoa, ettei paremmasta väliä. Jos mietitte pyöräilijälle tai triathlonistille sopivaa lahjaa tai olette itse olleet tosi kilttejä ja ahkeria, niin kannattaa ehdottomasti harkita bike fittingin hankintaa. Se on sekä hauskaa että hyödyllistä!