Possujuna

Sellainen kulki tänään Mäkelänrinteen uimahallissa radalla 8, kun treeneissä uitiin 30 minuutin testiuintia. Meidän ratamme oli niin tasavauhtinen kuin olla ja voi. Jokainen kutitteli edellisen jalkapohjia peesatessaan, mutta edellä painaessaan ei sitten päässyt muita kovempaa.

Minun suuri suunnitelmani oli peesailla kaimaani, joka on yleensä himppasen minua kovempi uimari. Ajattelin, että hän vihdoinkin siivittäisi minut yli 1500 metrin haamurajan. Viime kerralla kaimani ja silloisen ryhmämme kolmas nainen H uivat minulta puolessa välissä karkuun. Nytkin kaima veteli suurimman osan matkasta keuililla. Itse menin kiltisti alussa jonon hännille, mutta pelkäsin niin kovasti kärjen karkaavan, että hivuttauduin hiljalleen jonossa kohti piikkipaikkaa - ja lopetinkin matkan keulilta, kun otin vikalla finstalla loppukirin ja menin jopa kaimani ohi,

Kotona odotti rakkauslahja: Supersuunnistaja oli
lukenut sieniveitsivertailun(!?!) ja ostanut mulle
sieniveitsien Ferrarin. Pitänee mennä sieneen.

Katselin Garminiani pariin otteeseen: sattumalta juuri 10 ja 20 minuutin kohdilla ja sitten sopivasti 29. minuutilla, että osasin ottaa sen loppukirin. Vähän liian myöhään kirini kuitenkin aloitin, koska kello oli 30, kun minä olin lippunauhan kohdalla: koko possujuna sai siten tulokseksi 1495 m.

Eli eipä mennyt vieläkään 1500 metriä rikki. Mutta tulos on sentään parantunut joka kerta (tammikuussa 1420 m ja toukokuussa 1475 m), ja onhan tuo nyt jo niin lähellä, että oli vain tuurista kiinni, että ei käpälä osunut ajoissa kaakeliin!