Mutaa ja auringonpaistetta

Viime vuonna vein Supersuunnistajan synttärien kunniaksi Kaisaniemijuoksuun, jonka kuntosarjan hän voitti. Silloin tuli vähän noottia siitä, että kuntosarjaan ei kuulemma saisi ikinä ilmottautua. Ok, hän oli kyllä ihan kilpasarjan vauhdeissa - toisin kuin meitsi. :) Tästä oppineena ilmoittaessani meidät tänä vuonna Mutajuoksuun, olivat vaihtoehtoina vain HC ja kilpasarja (ja SS sai vaikuttaa valintaan). Tosin nytkin olisi ehkä pitänyt valita se HC - Supersuunnistaja nimittäin voitti taas.

Esteet olivat 5 km kilpasarjassa muuten samoja kuin HC-sarjassa, mutta HC veti mäen päällä jonkun n. 3 km lisälenkin mettässä. Siellä oli kuulemma yksi vähän rankempi este, jolle piti vähän ottaa vauhtiakin. Muuten meininki oli samaa pomppulinnaosastoa kuin meilläkin.

Ennen kisaa. Laitoin oikein valkoisen
paidan, että muta pääsisi oikeuksiinsa.

Esteet tosiaan olivat sellaisia söpöjä puhallettavia kiipeilyesteitä, ja sitä mutaa päästiin kokemaan vasta viiimeisessä laskettelurinteessä. No, oli meillä yksi säälittävä kahlaus Serenan lammessa, mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin multisportatessa on tullut rämmittyä paljon enemmän. Minä muuten johdin Supersuunnistajaa ihan hetken ekan esteen jälkeen, koska valitsin lyhyemmän jonon. ;)

Jos mudasta olikin puutetta, niin mäkiä sai sitten koko rahalla. Supersuunnistajan Polar sanoi nousua olleen 170 m ja minun Garminini mielestä sitä oli jopa 252 m. Joka tapauksessa Serenan nyppylän päälle kiivettiin kolmesti ja vikassa mäessä sahattiin vielä vähän edestakaisin ennen maaliin kurvaamista.

Kisan jälkeen. Eipä sitä likaa nyt tullut kuin
tossuihin. Aika surkeeta. Kuvassa myös
Supersuunnistajan pokaali.

Järkkäri ei valitettavasti vetänyt pisteitä ihan himaan: kun olin ilmoittamassa meitä heinäkuussa, oli Mutajuoksun omilla sivuilla ja MyNextRunissa eri päivämääräraja hinnanousulle. No, tämä asia selvisi ajoissa, ja sain tehtyä ilmon halvempaan hintaan. Viikolla tuli ohjeita sähköpostissa - ja meille mutajuoksijoille tuli ohjeet väriestejuoksuun. Oikeatkin ohjeet saatiin, kun kävin vähän avautumassa Mutajuoksun FB-sivulla. Mutta ei tässä vielä kaikki! Kun haimme eilen osallistumisroinaamme, unohdettiin meille antaa sellainen pikkujuttu kuin numerot. Onneksi ne sai vielä paikanpäältä aamulla, ja saimme ajat. Minulla ei olut enää kisan aikana ongelmia 8kuin korkeintaan kunnon kanssa), mutta tuo johtohahmo oli meinannut eksyä pariin otteeseen ja mennä esteitä väärin, koska hänen edellään ei ollut ketään näyttämässä mallia. Ja tosiaan sitä mutaa ei ollut ainakaan liikaa. :)

Mutta aurinko paistoi ja musa oli pääsääntöisesti ihan jees. Minä osallistuin hetkeksi jopa Fressin alkulämppätanssiin. Supersuunnistajaa ei siihen puuhaan saisi kirveelläkään. Mutta hän sai korvikkeeksi pokaalin. Eli kivaa oli! :)