Suunnistuspyhät

Tässähän oli käytännössä kaksi sunnuntaita putkeen. Ja me suunnistimme ne molemmat. Ensin sinä oikeana sunnuntaina kävimme Vantaalla korttelirasteilla. Meikäläinen pyöräili ja supersuunnistaja juoksi. Suoritimme saman eli pisimmän radan ja mä voitin yli minuutilla! Olisin varmaan voittanut isommallakin marginaalilla, mutta pummasin yhden rastin. Vaihdoin perjantaina maasturistani nastat pois, niin poljeskelu oli taas oikein kivaa ja kevyttä. Ja tällä kertaa osasin jo polkea lujempaa kuin ekoilla korttelirasteilla Haukilahdessa. Sekin tosin auttoi, että Myyrmäki on minulle aika tuttua seutua. Siellä on tullut pyöräiltyä ja käytyä useammalla urheiluhallilla ja koululla pelaamassa korista.

Minä luen karttaa Kuusijärvellä

Varasunnuntaina eli eilen olikin sitten Loppiaisrogaining Hakunilassa ja Sipoonkorvessa. Lähdimme sinnekin fillareilla, koska mä en halunnut juosta kahdeksaa tuntia. Aamulla teki mieli paijata kissoja, joten saavuimme kisakeskukseen vasta reilu puoli tuntia ennen lähtöä - ja myöhästyimme lähdöstä komeasti noin 7 min.

Ääsääs leimaa suossa

Reitti ei ollut kauhean fillariystävällinen, ja aika iso osa pyöräilystä meni menopelien työntämiseksi mudassa. Siksi kilometrejä kertyi naurettavat 40. Tosin olimme liikkeellä vain 6h 49 min, koska kiinnostus mutaan laski huomattavasti auringon myötä. Pisteitä keräsimme suorastaan nolon vähän eli 38. Pummasimme pari kertaa oikein kunnolla: silleen, että elämää meni hukkaan ainakin puoli tuntia. Onneksi muutama rasti otettiin kompensaatioksi kuin suoraan oppikirjasta. Kun poljimme Kuusijärvelle hakemaan kolmen pisteen rastin, olin minä ratissa - ja hetken jopa paremmin kartalla kuin tuo puoliammattilainen. Ja tämä tapahtui jopa ennen kuin olimme triathlonseudulla. Go me!

Nähtiin myös hiidenkirnuja. Tässä minä kurkin isompaan.

Kun pääsimme auringon laskettua oikealle tielle, kävimme toteamassa yhden vitosen rastille vievän polun olevan liian pieni meille, ja päätimme polkea enää kahdelle helpolle rastille. Jotta pääsimme takaisin lähtöpaikalle, jouduimme kuitenkin kyntämään metsäpolkuja joitain satoja metrejä. Ja Garminin karttaa analysoituamme totesimme pummanneemme sielläkin. Hyvä. Onneksi niitä "polkuja" pystyi amatöörikin polkemaan aika hyvin. Mitä nyt yhden ojan yli piti pomppia. Lopuksi teimme vielä kuningasmokan emmekä tajunneet hakea yhtä tien vieressä ollutta 5 pisteen rastia, mutta eipä se tainnut tässä konkurssissa missään tuntua. Välillä tällaisiakin kisoja. Tai tämähän oli järjestäjänkin mukaan harjoitus. Eikä mulla ollut edes kisakynsiäkään. Kiva (vaikkakin vähän märkä) retkipäivä se oli. Ja maalissa karjalanpiirakka maistui mainiolta.