Perinteet kunniaan

Olen jo kahtena vuonna ollut kaveripariskunnan kanssa karkkilakossa elokuun alusta joulukuun alkuun. Täällä blogissakin on luettavissa, mitä kävi viimeksi, kun lakko loppui. :) Tarkoitus olisi aloittaa lakko taas maanantaina, koska eihän hyvää putkea passaa rikkoa. Ville kuulemma on jo lakossa, mutta Liina miettii vielä, lähteekö mukaan. Hänellä on tiedossa polvileikkaus ja hän kokee kaipaavansa lohtua. Joku karkkipäivätyyppinen ratkaisu voisi toimia kuulemma hänelle.

Minä olen molempina vuosina pitänyt karkkilakon laajennettuna jäätelöön. Koska toissavuonna söin liikaa muffinsseja, meinasin tänä vuonna mennä viime vuoden mallilla ja laajentaa lakkoa lisää. Eli kaikki makea paitsi purkka, marjat ja hedelmät olisivat no no. Mutta lakossa on kuitenkin bilepykälä: kavereiden synttäreillä saa syödä kakkua ja karkkiakin.

Tätä matsia katsoin. Kuva täältä

Katselen tässä juuri parhaillaan naisten rantalentistä Olympialaisista, ja noita vatsoja katsellessa tekisi mieli aloittaa lakko jo eilen... Tosin saattaa olla, että aiemin korista katsellessa tuli syötyä yksi jäde. Mutta nyt ei tee enää mieli tulla kaupan kautta kotiin illan salin jälkeen. Motivaatiomasuja siis.

Tänään onnistuin siinä, missä eilen en eli menin juoksemaan fillaroinnin jälkeen. Fillaroinnissakin "palasin perinteiseen" eli poljin maantiepyörääni pitkästä aikaa tuon Rokuan MTB-hairahduksen jälkeen. 36 km fillarilla ja reilu 4 km juosten. Hapotti, muttei paljoa. Ehkä Kuopiosta voikin selvitä hengissä...

Sports Tracker trackaili ihan mitä sattuu, niin tarkempia tatseja ei ole tarjota. Onhan se gps pettänyt ennenkin, mutta nykyään Sports Tracker välkkyy koko ajan ja lopetuspainiketta saa hakata mielipuolen lailla ennen kuin se sattuu tottelemaan. Pitäisköhän kokeilla vaihteeksi Endomondoa. Tai ostaa tää...

Jaahas. Biitsi loppui. Mitäs sitten katottais? Taitaa tulla naisten korista nyt. Jos fiilistelis omaa nuoruutta ja kattois sen. Ja sit menis salille.