Fail

Olin ihan intopinkeänä, että tänään on taas smoothiepäivä, mutta homma ei mennytkään ihan niin kuin elokuvissa.

Vedin aamulla smoothien, jossa oli pähkinää, kookosöljyä, raakakaakaota ja supergreensiä. Banskut olivat loppu, niin laitoin pähkinöitä tuomaan ruokaisuutta - minulla oli nälkä. Mahani tuli heti kipeäksi, mutta kipu laantui sen verran, että saatoin maastopyöräillä ja käydä coressa.

Kotiin päästyäni ja suihkuteltuani tein toisen smoothien: kookosöljyä, ananasta ja kiiviä. Ja se ei sitten sulanut ollenkaan. Kun olin käynyt kaupoilla, oli mahani jo todella kipeä ja lopulta päädyin oksentamaan. Ja sen ihanuuden pääsin toistamaan pari kertaa. Tämän lisäksi en todellakaan tarvinnut suolihuuhtelua, vaan lopputavara tuli suoraan läpi.

Nukuin sitten päikkärit, että pääsisin pahimman vatsakivun yli ja iltasella uskalsinkin juoda jo vähän nestepaastolta jäänyttä rypälemehua. Smootieita ei enää tehnyt mieli. Kokemus oli sen verran rankka, että päätin tapojeni vastaisesti luovuttaa. Äsken söin vähän jogurttia, jonka olin ostanut maanantaille, ja ainakin vielä se pysyy sisällä. Jee.

Toimimattoman vatsan lisäksi, oloni oli ehdottomasti eniten voimaton koko paaston aikana tänään - varsinkin coressa. Oli pyöräilyssäkin sen verran hapotusta havaittavissa, etten polkenut pitkään. Lähinnä kokeilin, millaista on polkea off-road.

Mietin tässä, että olivatkohan tämän päivän smoothieni liian tujuja (eli oliko niissä liikaa kookosöljyä) vai olivatko hedelmät pilaantuneita. Ananas oli vähän tummunut kannasta ja kiiwit jo aika pehmeitä... Oli miten oli, niin tämä paaston lopetus oli melkoisen tyhjentävä kokemus. Ja valitettavasti se tuli nyt päivän etuajassa.

Mutta maastopyöräily sen sijaan oli superkivaa. En pyöräillyt paljoa: ajoin vain salille ja sieltä pois kiertotietä ja kinttupolkuja pitkin. Vajaa 5 km suuntaansa. Mutta olin silti aivan haltioissani. Maastopyörällä kun voi mennä ihan minne vaan - toisin kuin maantiepyörällä. "Kas, polku. Menenpä katsomaan, minne se vie." Ja vaikka minulla oli lukkopolkimet, niin en kaatunut. Minulle ei tullut kertaakaan edes tarvetta irroittaa jalkaa polkimista. Ehkä reittini oli vähän nössö, mutta silti olen tyytyväinen. Ehdottomasti ensi viikolla lisää tätä! Ja pidempi lenkki!