torstai 11. elokuuta 2011

Lähtötilanne

Olen 33-vuotias enkä tästä enää nuorru. Nuorempana kroppaa saattoi kohdella ihan miten vaan, ja se toipui. Nykyään ei enää. Sen huomaa esimerkiksi krapuloista ja jopa polven ristisideleikkauksesta: olen telonut molemmat polveni koripallossa. Ensimmäisen ja toisen polven välissä oli 12 vuotta. Ja eron toipumisessa huomasi. Jotta nämä cyborgi-polveni toimisivat vielä vanhanakin, olen hiljalleen alkanut kiinnostua enemmän kehon huollosta ja muutenkin hyvästä olosta enkä pelkästä urheilun aiheuttamasta endorfiinikännistä.

Olen urheillut melkein aina siitä lähtien, kun äiti vei minut pienenä satujumppaan. Mutta olen ollut aina myös kova tyttö syömään. Siksi olen jojoillut painoni kanssa koko teini- ja varhaisaikuisikäni. Nyt vanhempana olen jymähtänyt enemmänkin vain laihduttamisen yrittämiseen. En sinänsä pidä itseäni läskinä - lähinnä vaan vähän plösönä. Kaipaan parempaa lihaserottuvuutta, eikä jokunen kilo vähemmän elopainoa haittaisi ihan polvianikin ajatellen.

Keksin reilu vuosi sitten, että aion päästä kuntoon kolmevitoseksi mennessä. Homma alkoi sillä, kun kävin mittauttamassa veriarvoni ja rasvaprosenttini. Muuten olen oikein hyvässä kondiksessa, mutta aina anemian rajoilla heilunut hemoglobiinini oli yhtä alhaalla kuin aina ennenkin. Ja tosiaan en ole mikään höyhenenkevyt, timmi tyttönen.

Koska itsekseni en ole saanut aikaan merkittäviä tuloksia (paitsi että ostin kotiini Omronin kehonkoostumusmittarin, joka kertoo, että rasvaprosentti on edelleen korkea), tulin vihdoin siihen lopputulokseen, että vaikka olen sinkku ja maksan kaikki elämiskulut yksin, on minulla varaa panostaa itseeni yhden personal trainerin verran.

Aloitin googlaamalla PT-kandidaatteja, ja valitsin löytämistäni neljä, joille lähetin tarjouspyynnön. Yksikään tyypeistä ei ollut missään määrin huono, mutta eniten minuun vetosi ravinto- ja treenihifistelystä kiinnostunut Jukka, joka on PT-koulutuksen lisäksi hankkinut itselleen myös life coach -pätevyyden. Ja juuri coaching voi olla sitä, mitä minä kaipaan.

Minä nimittäin tiedän ravinnosta aika paljon teoriassa, mutta suurin ongelmani on, että minua ei aina kiinnosta noudattaa niitä hyviä ohjeita. Ennemmin kuin siis selkeitä ohjeita, minä tarvitsen coachingia ja supportia. Ja sitä tästä uudesta gurustani uskon saavani.

Teemme nyt guruni kanssa puolen vuoden diilin. Tavoitteista tarkemmin jutustelen jossain myöhemmässä postauksessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti