Juoksujalkaa

Taisi taas vahingossa tulla blogitauko. Mulla on ollut vaan yksinkertaisesti liikaa tekemistä ja liian vähän sanottavaa. Mutta tänään tapahtui jotain mainitsemisen arvoista: mää juoksin!

Tein Esportissa vaihtoharjoituksen, jossa ensin pyöräilin ja sitten juoksin. Ja sitten palasin satulaan ja aloitin saman ruljanssin alusta. Tätä jatkoin kolme kierrosta. Tarkoitus oli vähän kokeilla juoksentelua ja ennen kaikkea treenata jalkojen hermotusta, että pyöräilystä juoksuun siirtyminen olisi helppoa. Juoksin aina vain 3 kertaa Areenan lenksukan, koska alusta on kuitenkin aika kova. Ja ennen kutakin juoksua poljin fillarilla 20 min. Pyöräilyä olisi pitänyt ehkä harrastaa kauemmin alle, mutta olin vielä aika puhki eilisestä kahden spinutunnin putkesta. Juokseminen oli kyllä kivaa! Eikä se edes tuntunut pahalta missään osassa kehoa. Olisi tosiaan pitänyt polkea enemmän alle, että olisi saanut edes sellaisen kisafiilishapot jalkoihin. Ajattelin, että vetojen tekeminen polkiessa kompensoisi aikaa, mutta ei tainnut.

Kuvitukseksi pieni teaseri huomisen
juttuaiheesta. Ja kissa.

Tulipa muuten löydettyä Intternetistä oikeutus mun joulubulkille. Ja vielä oikein kunnon auktoriteetilta eli Darby Thomakselta. Hän kirjoittelee blogissaan, että off seasonilla kannattaa vähän pläskistyä, ja siitä on vain pelkästään hyötyä. Hyötyä tulee kolmesta syystä: 1. Aerobinen vastus kasvaa, kun joutuu raahaamaan isompaa ruhoa paikasta toiseen 2. Voimat kasvavat paremmin samaisesta syystä 3. Palautuminen nopeutuu, kun on "normaalimpi" rasvaprosentti. Joo, varsinkin toi viimeinen kohta on tosi oleellista mulle, kun oon tällanen kuivan kesän orava. Eiku ai nii, en ookaan. ;) Triathlonistinaisen optimi BMI olisi kuulemma 20. Sinne on vielä matkaa... 15 kiloa, jos oikein laskemaan aletaan. :D Ihan vakavissaan voisi todeta, että mullahan on ihan liikaa turhaa lihasta yläkropassa (ja turhaa läskiä pyllyssä, mutta ei puhuta nyt siitä) oikeaksi triathleetiksi. Mutta kun salilla on niin kivaa (enkä ole oikea triathleetti vaan wannabehäröpallo)! Ihan mielenkiintoinen juttu se siteeraamani juttu silti oli. Kannattaa vilkaista.

Leuanvetolaskuri: tänään 18, yhteensä 171

Lintu vai kala?

Minulla on tapana käyttää syntymäpäivääni tekosyynä tehdä ja ostaa kaikkea kivaa pitkin tammikuuta. Olen varannut jo erikoispitkän hieronta-ajan ja kasvohoidon. Ja ensi viikolla kotiutan kaverin vanhat aika-ajotangot. Mutta ei siinä vielä kaikki: Eilen ajelimme kavereiden kanssa Pyhtäälle lentämään.

Sirius Sport Resort on Porvoon motarin varteen rakennettu venäläisten turistien houkutin, missä voi surffata, lentää ja juoda samppanjaa. Tosin jälkimmäistä pitää tehdä vasta vikana, koska kännissä ei saa lentää tai surffata. Ja jonkun pitää olla kuski, koska mesta on keskellä ei mitään. Me otimme tällä kertaa pelkkää lentelyä, vaikka surffiakin olisi saanut kaupan päälle pikkurahalla. Otimme viiden hengen porukalla kaksi perhepakettia, niin jokainen sai lentää 4 minuuttia.

Lentoputki on iso tuubi, jossa virtaa ilmaa alhaalta ylös. Siellä sitten pötkötellään ilman päällä, ja (Puumanmetsästäjä-Stigin näköinen) ohjaaja opastaa kääntelemään raajoja siten, että asennosta tulee ihanan symmetrinen, ja hän voi antaa lentelijän lentää itsekseen. Metkaa puuhaa. Voisinpa lentää toistekin. Silloin voisi koetta osata vaikka muuttaa itse korkeutta. Nyt en vielä ihan kamalasti ehtinyt tajuta, mitä minkäkin raajan heiluttelu tekee.

Tänään olikin sitten koko viikon pelkäämäni 30 minuutin testiuinti. Se tuntui yllättävän vähän pahalta. Mutta minä koetinkivi lähteä rauhassa liikkeelle, koska puoli tuntia on pitkä aika. Ihan en tavoitteeseeni eli 1500 metriin päässyt. Ope laski matkakseni 1425 m ja Garmin 1475m. Ope oli varmaan oikeassa, koska jouduin pari kertaa muuttamaan rytmiä ohitustilanteiden takia. En kuitenkaan uskonut ihan täysillä siihen 1500 metriin, joten olen ihan tyytyväinen. Kesällä pitäisi olla joka tapauksessa ihan mahdollista uida olympiamatkan uinti alle puoleen tuntiin, koska märkkäri päällä pääsee lujempaa. Ja tietty kehityn vielä ihan kamalasti ennen kesää.

Leuanvetolaskuri: tänään 12, yhteensä 78.

Ui ui ui

Olen vietellyt tällä viikolla vähän kevyempää viikkoa - tiistaista alkaen siis. Tai eihän rogainingissakaan mikään kova tahti ollut, mutta kesto velotti kyllä voimia. No, enivei, keveys on tarkoittanut tällä viikolla etenkin aamu-unia. Siksi menin tänäänkin vasta töiden jälkeen uimaan.

Ja se kyllä kadutti. Ihan kaamee ryysis! Kaksi rataa oli varattu oikeille uimareille, ja meille muille oli vain kuntouimareiden ja nopeiden uimareiden radat. Plääh. Uin vain 1500 m, koska ohittelu oli ihan pepusta. Ja päädyissä oli pari kertaa niin iso seisoskelijoiden ja väistelijöiden joukko, etten päässyt ponnistamaan vauhtia päädystä. Sinänsä harmi, koska olen tällä hetkellä tosi fiiliksissä uinnista.

Mun ihkulaseille kävi joulukuussa köpelösti! Yhyy!

Sunnuntaina treeneissä uidaan 30 min testiuinti. Tänään aikaa kului 32 min ja rapiat, joten tuumailin tässä, että voisin ihan hyvin laittaa tavoitteekseni 1500 m. Jouduin kuitenkin hidastelemaan ohitusten takia monta kertaa, joten siihen meni elämää hukkaan varmaan minuutti. Ja toisen minuutin voisi ehkä pystyä kiristämään, jos koko ajan keskittyisi tekemään voimakkaita käsivetoja. Nyt osa ajasta kului ärsyyntymiseen ja muiden jalkoja päin uimiseen. Pitää vaan muistaa, ettei lähde sunnuntaina liian kovaa liikkeelle: 30 min on pitkä aika.

Supersuunnistajakin aloitti tänään matkansa kohti vesipetoutta ja osallistui mun lahjoittamani uintitekniikkakurssin ekalle tunnille. Kurssilaisilta oli kysytty, miksi he ovat paikalla. Kolme kahdeksasta sanoi, että kumppani harrastaa triathlonia, ja nyt itsekin pitäisi. Hahaa! Näin se laji leviää kuin kevätflunssa!

Olen unohtanut ylläpitää leuanvetolaskuria täällä blogissa, mutta haasteessa ollaan kyllä edelleen mukana. Otin jopa videota rimpuilustani, mutta en taida enää tänään jaksaa editoida sitä. Joku toinen kerta sitten. Tilaisuuksia pitäisi olla riittämiin, koska päivittäinen määrä sen kun kasvaa ja kasvaa...

Leuanvetolaskuri: tänään 9, yhteensä 45

Suunnistuspyhät

Tässähän oli käytännössä kaksi sunnuntaita putkeen. Ja me suunnistimme ne molemmat. Ensin sinä oikeana sunnuntaina kävimme Vantaalla korttelirasteilla. Meikäläinen pyöräili ja supersuunnistaja juoksi. Suoritimme saman eli pisimmän radan ja mä voitin yli minuutilla! Olisin varmaan voittanut isommallakin marginaalilla, mutta pummasin yhden rastin. Vaihdoin perjantaina maasturistani nastat pois, niin poljeskelu oli taas oikein kivaa ja kevyttä. Ja tällä kertaa osasin jo polkea lujempaa kuin ekoilla korttelirasteilla Haukilahdessa. Sekin tosin auttoi, että Myyrmäki on minulle aika tuttua seutua. Siellä on tullut pyöräiltyä ja käytyä useammalla urheiluhallilla ja koululla pelaamassa korista.

Minä luen karttaa Kuusijärvellä

Varasunnuntaina eli eilen olikin sitten Loppiaisrogaining Hakunilassa ja Sipoonkorvessa. Lähdimme sinnekin fillareilla, koska mä en halunnut juosta kahdeksaa tuntia. Aamulla teki mieli paijata kissoja, joten saavuimme kisakeskukseen vasta reilu puoli tuntia ennen lähtöä - ja myöhästyimme lähdöstä komeasti noin 7 min.

Ääsääs leimaa suossa

Reitti ei ollut kauhean fillariystävällinen, ja aika iso osa pyöräilystä meni menopelien työntämiseksi mudassa. Siksi kilometrejä kertyi naurettavat 40. Tosin olimme liikkeellä vain 6h 49 min, koska kiinnostus mutaan laski huomattavasti auringon myötä. Pisteitä keräsimme suorastaan nolon vähän eli 38. Pummasimme pari kertaa oikein kunnolla: silleen, että elämää meni hukkaan ainakin puoli tuntia. Onneksi muutama rasti otettiin kompensaatioksi kuin suoraan oppikirjasta. Kun poljimme Kuusijärvelle hakemaan kolmen pisteen rastin, olin minä ratissa - ja hetken jopa paremmin kartalla kuin tuo puoliammattilainen. Ja tämä tapahtui jopa ennen kuin olimme triathlonseudulla. Go me!

Nähtiin myös hiidenkirnuja. Tässä minä kurkin isompaan.

Kun pääsimme auringon laskettua oikealle tielle, kävimme toteamassa yhden vitosen rastille vievän polun olevan liian pieni meille, ja päätimme polkea enää kahdelle helpolle rastille. Jotta pääsimme takaisin lähtöpaikalle, jouduimme kuitenkin kyntämään metsäpolkuja joitain satoja metrejä. Ja Garminin karttaa analysoituamme totesimme pummanneemme sielläkin. Hyvä. Onneksi niitä "polkuja" pystyi amatöörikin polkemaan aika hyvin. Mitä nyt yhden ojan yli piti pomppia. Lopuksi teimme vielä kuningasmokan emmekä tajunneet hakea yhtä tien vieressä ollutta 5 pisteen rastia, mutta eipä se tainnut tässä konkurssissa missään tuntua. Välillä tällaisiakin kisoja. Tai tämähän oli järjestäjänkin mukaan harjoitus. Eikä mulla ollut edes kisakynsiäkään. Kiva (vaikkakin vähän märkä) retkipäivä se oli. Ja maalissa karjalanpiirakka maistui mainiolta.

Penamaksimii

Olin torstaina Esportissa PT:n ohjattavana. Tavoitteena oli, että raineri katsoo, että mavetekniikkani on oikea, koska en oikeastaan halua muiden tekemää saliohjelmaa. Toivoin ohjaajakseni sellaista vanhaa painonnostajaa, joka opettaisi minulle maven ja rinnallevedon lisäksi vaikka tempauksenkin. No, en ihan saanut. Kyllä PT osasi sanoa, että maveni ja rinnallevetoni ovat oikein tehtyjä eikä etu- ja takakyykyssäkään ole mitään vikaa. Ihan kiva. Nyt voin huoletta heittää rautaa tankoon vailla huolta välilevyn pullistumasta.

Vähän jäi kuitenkin pettynyt olo tapaamisesta. Kuten painonnostoa harrastava työkaverini M sanoi, on aika epätodennäköistä, ettei mavessani tai rinnallevedossani ole mitään korjattavaa. Mutta mullakin oli vähän sellainen olo, että tiesin vapailla painoilla treenaamisesta suunnilleen yhtä paljon kuin PT. Mutta kai nuo saliohjaajat ovat enemmän erikoistuneet tekemään mummoille saliohjelmia, kuin leikkimään painonnostovalmentajaa elämäntapaurheilijoille ...

Olen ravannut Esportissa nyt harva se päivä. Eilen kävin aamusalilla. Ideana oli tehdä sitä mavea oikeen ilolla ja riemulla, mutta oloni oli niin juminen, että tyydyin pumppailemaan yläkroppaa pienemmillä painoilla. Tänään Esportissa oli tapahtuma nimeltä Lauantaietkot eli kaverin sai ottaa mukaan. Supersuunnistaja pääsi siten siivelläni spinnaamaan ja kiitokseksi hän varmisti, kun kokeilin penamaksimiani (ei kuulemma halunnut kokeilla itse). Jumi vaivasi myös tänään, enkä pettymyksekseni saanut 75 kiloa ylös. 72,5 kg sentään nousi. Eli nostan melkein supersuunnistajan penkistä. Omaan painoon on sitten vähän enemmän matkaa, koska se ei ole vielä aloittanut hurjaa tammikuun laskuaan - enkä minä tosiaan saa vielä edes 75 kiloa ylös.

Kirjanpito. Oven takana on tanko.

Leuanvetohaaste on edennyt vielä suhteellisen kivuttomasti ja siitä on selvitty joka päivä yhdellä sarjalla. Tein meille liitutaulukontaktimuovista hienon kirjanpidon kylppärin oveen. Kuvassa on aamun tilanne. Tauluun voi sitten aina vaihtaa lukua sitä mukaa, kun leukoja kiskoo. Tästä voi olla hyötyä sitten kuun lopussa, kun sarjoja on väkisin monta ja pitkin päivää. Sen verran nihkeitä ovat tähän mennessä tehdyt minisarjat olleet, että taidan ottaa ensi viikolla salin kanssa vähän kevyemmin ja panostaa itselleni paljon epänormaalimpiin juttuihin kuten venyttely ja body balance.

Uusi vuosi, uusi banneri

Olinpahan taas oman elämäni AD ja päivitin bannerin. Piti saada aikaiseksi jo blogin täyttäessä vuosia, mutta hiljaa hyvä tulee.

Meinasin ensin tehdä taas sellaisen perinteisen kuvakollaasin, mutta muutinkin mieltäni. En myönnä, että minua laiskottaisi tai että minulla ei olisi tarpeeksi kivoja kuvia. Rupesi vaan tekemään mieli jotain yksinkertaisempaa. Ja Ruotsin tunturimaisema oli varsin nätti sellaisenaan.

Kuva on siis kesän vaellukselta.Tunturin, jonka päällä seisoskelen, nimi taitaa olla Boazocohkka. Se on vähän Abiskon luonnonpuiston ulkopuolella. Siellä oli hassu show-poro, joka veti monta minuuttia kiekkaa meidän ympärillämme. Eka kaverin kanssa ja sitten se tuli vielä takaisin kunniakierrokselle. Tässä videota siitä kunniakierroksesta:

Miten 2013 tavoitteille kävi?

Työmatkaurheilutavoitteen lisäksi asetin viime vuonna itselleni monta muutakin tavoitetta. Kuinkas niille kävikään? Osaan perehdyin jo syyskuussa, mutta kertaanpa nyt kaikki vielä kerran samassa postauksessa. Kuvitukseksi kesän Kaisaniemen juoksun kuvia.

Mutta ne tavoitteet...

Nostan penkistä oman painoni. Ainakin kerran.
No, enpä nostanut. Piti perehtyä asiaan marras-joulukuussa, mutta meninkin leikkauspöydän kautta sohvalle ja tyydyin vaan nostamaan painoani. En penkistä, vaan ihan muuten vaan. :) Siksi tavoitteesta tuli vähän liian kova. En kokeillut itse asiassa edes maksimia, koska se oli joka tapauksessa liian kaukana tavoitteesta. 70 kg on noussut kahdesti. Nyt elopainoa on kuitenkin 8 kg enemmän, joten ei ole mitään jakoa. Vielä. Tämä tavoite siirtyy vuodelle 2014.

Teen vähintään 10 leukaa.
No, en tehnyt. Jossain vaiheessa syksyllä meni 8, mutta saikun ja joulubulkin jälkeen 6 tai 7. En tätäkään yrittänyt enää loppuvuodesta tosissani, kun saikkuli sotki suunnitelmat.

Triathlonin olympiamatka alle 3h.
No, jossain sentään onnistuin! Ja kahdesti! Vantaalla tein enkkani 2.59:25 ja Nastolassa pyristelin aikaan 2:59:54.

Giro d'Espoossa koko matka 28 km/h -ryhmän mukana.
Pidän tätä suoritettuna, vaikka oikeastaan en polkenut koko matkaa ryhmän mukana - otin vikalla taukopaikalla irti ja poljeskelin itsekseen maaliin. :) Aika oli 3:54:35 eli keskinopeuteni oli virallisesti 28,5 km/h. Garmin sanoi keskinopeudeksi 29,9 km/h. Ihan hyvä tahti mulle.

Juoksen puolimaran.
Tämä tuli tehtyä Kaisaniemessä. Mitään aikatavoitetta en virallisesti asettanut, koska tarkoitus oli vain päästä maaliin, enkä oikeastaan treenannut tätä varten. Mutta salaa halusin päästä alle 2 tunnin. Enpä päässyt, vaan kello pysähtyi aikaan 2:01:42.

Juoksen kympin ennätykseni.
Juoksin. Useammankin kertaa. Ekana maaliskuussa Aktiassa 52:37 ja syksyllä Midnight runissa 51:53. Harmikseni jäin 50 minuutin haamurajasta. Ja sitähän en enää hätyyttele ellen tee sitä jossain triathlonissa - mistä lienee on meikän juoksemisen määrällä turha haaveilla. :)

Tälle vuodelle asetetut tavoitteet ovatkin sitten voimailupainotteiset. Kaksi tavoitetta perin vuodelta 2013 ja yksi tulikin jo kerrottua viime vuoden puolella. Eli 2014

1. Osallistun leuanvetohaasteeseen.
2. Vedän 10 leukaa putkeen.
3. Nostan penkistä oman painoni ainakin kerran.

Ajattelin täällä blogissa kertoilla tuon leuanvetohaasteen etenemisestä. Eli pidän leuanvetolaskuria. Ja koska leuanvetohaaste on myös OnTrailissa, niin rekkasin sinne ihan vain sen takia. Toivottavasti opin käyttämään sitä tunkkia ja muistan käydä naksuttelemassa leukojani. Vielä muistin, mutten tainnut osata.

Leuanvetolaskuri: 1

Kuvat Kaisaniemen juoksun FB-sivulta  virallisista kuvista (luvan kanssa).