Ensimmäisen maailman ongelmia

Kovasti olen taas tuumaillut tänä viikonloppuna. Askarruttaneita asioita on oikeastaan kaksi:

1. Mitäs mä kisaisin ensi kesänä? Haluan suorittaa ainakin yhden perusmatkan, ja vaihtoehtoina ovat lähinnä Vantaa ja Sääksi. Meillä asuva pohjalainen kannattaa myös Vaasan Sun City Triathlonia. Siellä olisi kyllä ainakin tasainen pyöräreitti. Tämän lisäksi himoitsen vähän Levin Extreme Finntriathlonia. Se olisi Lapissa, ja minä pidän Lapista kesällä. Toinen hyvä puoli on se, että juoksu on poluilla eli pohja on pehmeä - ja mäet saa kävellä, koska se "kuuluu polkujuoksuun". :D Vähän kyllä jänskättää, mitä mun polveni sanovat puolimarasta... Joka tapauksessa päätöksiä olisi varmaan hyvä alkaa tehdä ennen kuin kisat myydään loppuun. Haluan kuitenkin juoksennella jonkin aikaa ennen niitä päätöksiä.
2. Pitäsikö hankkia treeniohjelma? Meidän seuralta ilmestyi juuri esite, jossa mainostetaan henkilökohtaisten kausi- ja treeniohjelmien tekoa. 90 eurolla saisi 6 kk kausisuunnitelman teon. Se sisältää tunnin alkuhaastattelun sekä noin 1-2 kuukauden päästä käytävän palautekeskustelun. Minusta olisi ihan kiva kuulla, kuinka paljon minun pitää jonkun muun mielestä minimissään juosta, että voisin kuvitella yhtään nauttivani juoksemisesta ensi kesän kisoissa. Mutta en edelleenkään halua juosta missään nimessä enempää kuin sen minimin, etteivät polveni vaan kulu liikaa. :) Lisäksi voisi tehdä ihan hyvää, että joku sanoisi, mitä minun ylipäätään pitää tehdä, koska olen kuitenkin aika laiska ja tuulella käyvä ihminen. Esimerkiksi tänään minun piti mennä Esportiin tekemään käsipunttis ja tehdä sitä ennen jotain aerobista siellä salilla. Bodailu ei kuitenkaan huvittanut alkuunkaan, joten päädyinkin ajamaan Oittaalle hiihtämään enkä edes katsonut Esportille päin. Ihan hyvä pk-treeni se hiihtokin oli, mutta nyt jäi pena ja leuat tekemättä... Jos olisin maksanut minulle tehdystä ohjelmasta, en varmaankaan saitana raaskisi olla noudattamatta sitä.

Oittaan winter wonderland eiliseltä, kun olin siellä valoisan
aikaan. Väkeä oli kuin pipoa! Tänään pimeällä oli vähemmän
ruuhkaa - ja ladut jo huonommassa kunnossa.

Se ainoa homma, missä mulla on ohjelma, tuottaa tulosta. Kysehän on siis toki leuanvedoista myötäotteella. Testasin eilen jalkapunttiksen lomassa tämän hetken maksimiani ja sain vedettyä seitsämän leukaa. Tämä oli varsin iloinen uutinen, koska ensinnäkään en ole ikinä vetänyt myötäotteella noin montaa leukaa ja toiseksikin nyt voin lopettaa pitkät sarjat negatiivisia leukoja ja alkaa vetää ihan oikeasti leukoja. Jippii!