TJ4

Vähiin käy treenipäivät ennen kuin Monivamma-Minttu hyppää taas leikkauspöydälle, ja polvi saa puukosta. Eli keskiviikkona olisi tarkoitus vuolla vähän kierukkaa vasemmasta polvesta. Sitä ennen pitääkin sitten ottaa ilo irti jumpasta.

Mun piti aloittaa tänään spinningkausi, mutta kun olin lähdössä Esportiin, kurkkaili aurinko pilvenraosta. Löysinkin sitten itseni vetämässä pidempää spandexia koipeen ja suuntaamassa maastopyörällä kohti Keskuspuistoa. Tämä oli sikälikin hyvä juttu, että saatoin laiskuuttani jättää fillarin pesemättä X-kaadon jälkeen. Nyt sitten sain hoidettua senkin puuhan pois päiväjärjestyksestä.

Nössöjen ja alottelijoiden helppo polku

Poljeskelin suurimman osan ajasta ihan vaan hiekkateitä, koska ajattelin, että metsässä on märkää eli vaikeaa. Polut kuitenkin kutsuivat mua, ja huomasinkin 13 km paikkeilla suuntaavani uskollisen ratsuni pöpelikköön. Ihan tuurilla löysinkin sellaisen mukavan aloittelijoiden polun, jossa ei ollut kaatumisvaaraa. Vaikka mulla nyt onkin jo valmiiksi skeduloituna ihan leikkausaikakin, niin musta on kehkeytynyt kesän jäljiltä melkoinen nössö, enkä ole enää samanlainen rämäpää, joka ei pelännyt kaatumista, kuin ennen. Sääli sinänsä.

Fillarilenkki keskeytyi kerran, kun Supersuunnistaja soitti toisesta metsästä ja kysyi, haluammeko hirven maksaa. Heidän seurueensa oli kaatanut pari vasaa. vasan maksa ei maistu vielä niin voimakkaalle kuin aikuisen hirven, joten se on ihan hyvää. Aikuisen hirven maksaa eivät syö kuin koirat. Minä vastasin kyllä kiitos, ja marmatin vähän siitä, että toista vasaa oliosuttu ensin vain jalkaan, ja se oli saatu kaadettua vasta toisella passilla. Metsästys on minun mielestäni varsin eettinen tapa hankkia ruoka pöytään, mutta metsästäjien pitäisi jaksaa treenata ja malttaa odottaa hyvää osumaa, ettei tule haavikkoja. Lähetin terkkuja myös ampujalle, että opettele urpo ampumaan, mutta tuskin menevät perille. :)

Kohtalokas muta, jonka tällä kertaa ohitin jalan

Kotimatkalla poljin vielä yhden tutun polkupätkän, josta tiesin ne kohdat, missä pitää jalkautua. Toinen on ihan mahdoton keskellä polkua oleva iso kuusi, mistä en ole koskaan yrittänytkään polkea. Toinen taas on iso mutalätäkkö, johon olen kaatunut liian monta kertaa. Mun 26 tuuman renkaani jymähtää vähän liian hyvin salaojaputken viereen, joten nyt suosiolla talutin siitä yli.

Tällainen pyöräily on hankalaa merkata Heiaheiaan: oliko tämä nyt maastopyöräilyä vai pyöräilyä? Jos minä poljen maasturilla ihan oikeita teitä, tuppaan merkkaamaan sen ihan vaan pyöräilyksi. Mutta jos poljen poluilla, on vauhti niin paljon hiljaisempaa, että tykkään merkata sen erikseen maastopyöräilyksi, koska menokin on hyvin erilaista. Mutta mitä tällainen sekamelskapoljento sitten on? Häh?

Toveri valmiina kylpyyn

Fillarilenkin jälkeen pesaisin Toverin (keksin tänään maasturillenikin nimen. Maantiepyörän nimihän on Punainen Paholainen) ja suuntasin uimaan, koska halusin saunaan. Hieman jännitin, kuinka täynnä Tapiolan halli mahtaa olla näin päiväsaikaan, mutta nopeiden radalle mahtui ihan kivasti. Hitaammat radalla osasivat väistellä päädyissä, joten en edes raivostunut uinnin aikana kuin kerran: päädyssä oli kolme seisoskelijaa, enkä minä mahtunut potkaisemaan vauhtia kaakelista. Jättäisivät, urpot, edes pienen aukon, missä voi kääntyä. Kädet olivat sen verran väsyneet eilisestä yläkroppapuntista, että en jaksanut edes yrittää eri tehoalueilla uiskentelua, vaan keskityin vain tekniikkaan. Silti oli vähän nihkeää menoa. Mutta siellä saunassa oli kivaa.

Pitäisi vielä jaksaa ja muistaa suorittaa tämän päivän haastevenyttelyt, ettei tule miinusta. Kertaakaan en ole vielä laiskuuttani jättänyt venyttelemättä sellaisena päivänä, kun olen urheillut, mutta kolmesti on päässyt venyttely unohtumaan. Mä olen varmaan itse sata ennen kuin mulla on sata tähteä kasassa. Mutta nyt en voi nousta tästä tuolista, koska sylissäni on kehräävä rakkauspakkaus. Pakko siis lueskella muiden blogeja.