Supersuunnistajan Vaarojen maraton

Mun piti jo kesällä tehdä Supersuunnistajasta blogin vieraskynä ja panna hänet kirjoittamaan rapsa Ylläs-Hetta-välillä jolkotellusta ultrasta. No, enpä saanut aikaiseksi eikä herrakaan mulle valmista tekstiä ollut tarjoamassa, joten se siten jäi.

Upea usva

Päivä nousee ja usva hälvenee

Kaksi viikkoa sitten oli vuorossa taas ultra eli Vaarojen maraton tuplana. 86 km silkkaa ihkuutta. Koska Ääsääs otti meidän Gopro-kopiomme mukaan lenkille lisäpainoksi, niin tarjolla olisi nyt kuvasatoa reissusta. Jutun tynkää ajattelin tunkaista väliin ihan tällaisella perinteisellä haastattelumetodilla.

No, oliko kivaa?

No, oli.

Mikä oli kivointa ja mikä oli kamalinta?

Aamun sumuiset näkymät olivat hienointa koko keikalla. Tosi komeita maisemia. Kamalinta oli lähdön moka, kun en ollut muistanut laittaa GPS-mittaria päälle ja jouduin odottelemaan, että mittari löytää satelliitit muiden juostessa ohi. Lisäksi huomasin kahden kilometrin juoksun jälkeen, että sykevyö ei ole päällä. Puin sen sitten vauhdissa.

Eikö maaliin pääseminen ollutkaan hienointa?

No joo, viimeiset viisi kilometria olivat kyllä hienoja, kun yhtäkkiä löysinkin lisää voimia ja sain kunnon flown päälle. Juoksin lopun mäen toisella kierroksella 15 sekuntia kovempaa kuin ekalla.

Nice juna

Kenen kanssa sä juoksit?

Ekat seitsämän kilometria menivät muita hitaampia ohitellessa, kun sähläsin alussa. Sitten löysin kahden hengen "naisjunan", jonka kanssa juoksin aina 35 kilometriin asti. Toinen heistä oli ultralla ja toinen retkellä. Seuraavalla kierroksella juoksin ekan puolikkaan yhden mökkikaverini kanssa, kunnes hän lähti posottelemaan ja minä jäin. Sen jälkeen juoksin loppumatkan käytännössä yksin. 35 kilometrissä joku loppukiriä ottanut mies ohitti minut tiepätkällä, mutta sain hänet metsäpätkällä kiinni, koska mulla oli se flow päällä ja hän ei ollut niin hyvä ylämäissä.

juoksija itse

Oliko komia ruska?

Kaikki muut sanoivat, että oli poikkeuksellisen hyvä ruska. Yleensä se on mennyt tuohon aikaan jo ohi. Mutta mä en ymmärrä noista asioista mitään eikä mulla ole ekakertalaisena vertailukohtia. Joten en osaa sanoa.

No, oliko ees nättiä?

Olihan siellä nätit maisemat.

Ekan kierroksen vesieste

Juoksitko koko matkan?

En, mutta eihän polku-ultrissa ikinä juosta koko matkaa. Jyrkimpiä ylämäkiä ei ole mitään järkeä juosta.

Sanoit, että tokalla kerralla se loppunousu oli helpompi. Juoksitko sen?

En.

Mikä oli loppuaika ja menetkö joskus uudestaan?

Loppuaika oli noin 12 ja puoli tuntia. Varmaan joskus menen uudestaan, mutta tuskin ensi vuonna. On niin paljon muitakin kivoja tapahtumia, joita pitää kokeilla.

Metsästä löytyi heimoveljiä eli suomenruotsalaisia!

Mikäs on sitten seuraava tavoite?

Karhunkierros eli 80 km ensi toukokuussa Rukalla.

Jos lukijoista löytyy violetin palluraisen faneja (herra on molemmilla ultrillaan ollut gps-seurannassa violetti pallo), niin näitä Supersuunnistajan sankaritekoja voidaan jatkossakin ikuistaa jälkipolville. Jos ei kiinnosta, niin saa senkin kertoa. Annetaan sitten olla. Äiti varmaan ainakin tykkää. :)