Suunnilleen penaenkka ja polvi pakettiin

Tänään oltin sitten taas "vuosihuollossa", kun vierailin taas leikkauspöydällä. Kierukkaa ei tarvinnutkaan leikellä, vaan se saatettiin kursia kasaan ihan ommellen. Hyvä juttu. Alkuperäinen suunnitelma oli siis vuoleskella pois revennyt kohta. Mutta nyt mulla onkin sitten vasemmassa polvessa edelleen kaikki sinne kuuluva kierukka.

Lisäksi lääkäri teki mulle verestystä eli poraili luuhun pieniä reikiä, joista sitten valuu veren mukana kantasoluja, joista tulee uutta rustoa mun rustovaurioon. Oikeassa polvessahan mun rustovaurioni on niin laakea kuluma laajalla alalla, ettei sitä voinut verestää. Mutta vasemmassa polvessa johonkin kohtaan verestys voitiin tehdä. Tämä oli siis hyvä uutinen. Ainoa homman haittapuoli on se, että saikkua tuli vähän enemmän, kuin ensin piti, koska polvea ei saa nyt kolmeen viikkoon koukistella liikaa. Kepukat mulla on nyt kaksi viikkoa.

Seuraavan kahden viikon kulkupelit

Tietysti mä tivasin heti lääkäriltä, että koska saan alkaa urheilla. Uimaan pääsen 4 viikon kuluttua. Vesijuosta saan jo aiemmin, mutta en nyt tarkalleen muista, koska se olikaan (2 tai 3 viikon kuluttua). Onneksi voin kysäistä asiaa uudelleen ensi viikolla tikinpoistossa ja lopputarkastuksessa. Ajattelin kysyä samalla, koska saan alkaa treenata leuanvetoja ja muuten puntata yläkroppaa.

Yläkroppatreenillä on ihan syynsä, koska tavoittelen tässä intopinkeänä uuden vuoden lupauksiani eli oman painoni penkkaamista ja 10 leuanvetoa. 10 leukaa vetelin kertaalleen jo keväällä, mutta ajattelin tehdä sen nyt syksyllä vielä uusiksi, kun tulos pääsi kestävyysurheilukesän tiimellyksessä tipahtamaan.

Tämän päivän eväät, ajanviete ja seuralainen

Kävin eilen kokeilemassa, missä penatuloksen kanssa ollaan oikein menossa. Kävin hoitamassa homman työkaverini Motoristi M:n kanssa duunipaikan salilla. Supersuunnistaja ei ole hankkinut vielä täksi talveksi korttia Esportiin, enkä halua, että kukaan tuntematon varmistaa mun ykkösiä. Joten tungin itseni mukaan, kun Motoristi M meni salille ja pyysin häntä varmistelemaan nostoni omien treeniensä välissä.

Viimeksi kokeillessa (joskus kevättalvella) meni 72,5 kg, joten aloitin taas sillä painolla. Ajattelin, että siitä on sitten hyvä lisätä tai vähentää sen mukaan, nouseeko paino vai ei. Kesällä en tosiaan ehtinyt käydä salilla kuin ehkä kerran kuussa ja nyt syksyllä olen ehtinyt punttaamaan vain pari kertaa viikossa. Siksi pelkäsin, että 72,5 kg ei enää nousisi, mutta kyllä se nousi! Ja helposti vielä! Ei kun lisää limppua tankoon siis! 75 kg jännitti toden teolla, koska se on painona jo hyvin lähellä mun omaa painoani (joka kävi jo 76 kilossa, mutta oli tämän viikon alussa 77 kg). No, nousiko? Joo ja ei. Olin kyllä teroittanut M:lle, että tankoon ei saa missään nimessä koskea ennen kuin sanon, että ei nouse, Mutta eikös tuo pentele mennyt tunkemaan näppinsä tangolle, kun oikea käteni jäi hieman jälkeen vasurista. Minusta tuntui siltä, että paino olisi noussut kyllä ilman M:n tahmatassujakin, mutta minusta tuntui kyllä myös siltä, että näpit vähän avittivat nostoa, vaikka M sanoikin vain hipaisseensa tankoa. Kun koetin 75 kilon nostoa vielä kerran uudelleen, ei se noussut enää ollenkaan. Eli kyllähän se paino nousi, mutta en voi kyllä mitenkään kirkkain silmin sanoa, että se nousi puhtaasti.

Mutta ei asialla ole niin väliä, koska paino ei ollut vielä yli minun ruhoni painon. Nyt kuitenkin tiedän, missä vaiheessa projekti on menossa. Ajattelin nyt saikkulin aikana vihdoin tiputtaa muutaman kilon elopainostani ja toivoa, että lähtevä matsku on lähinnä läskiä. Ja jos se on lihasta, niin toivottavasti se ei ole ainakaan tissilihasta. Sitten treenailen jonkin aikaa ahkerasti penaa, ja penkkaan joulukuussa uudelleen 75 kg tai jopa 77,5 kg. Ja olen kingi. Tadaa! Helppoa kuin heinänteko!