Tänään päätin uskaltaa mennä Tapiolan uimahalliin vesikävelemään. Uskaltamista tässä operaatiossa oli osuus "keppien kanssa sohiminen portilla ja pukkarissa". Mutta meninpä silti. Kamoja pakkaillessani tielleni osuivat kaikki uimaleluni ja pullarin nähdessäni keksin, että minähän voisin ihan hyvin uida sen kanssa. Hitto, olen nero! Pakkasin siis mukaan myös perussetin eli pullarin, lättärit, uimalakin ja lasit.
 |
| Pullari, paras kaverini |
Kuten olin aavistellutkin, oli uimahallissa pari rataa varattuina koululuokille. Ensimmäinen oppilasinvaasio yllätti minut suihkuissa, mutta en kuitenkaan joutunut odottelemaan vuoroani ja selvisin tästä kiljuvien kakaroiden kohtaamisesta sen suuremmitta traumoitta. Ei, kun altaaseen!
Menin ensin vesikävelemään. Oli semisti masentavaa, että en meinannut pysyä edes suihkuhattumummelin peesissä, mutta muuten tunnelma oli ihan jees eikä koipea kolottanut. Kävelin viisi kierrosta ja aikaa tähän suoritukseen sain kulumaan noin 20 minuuttia. Vesikävelyn urheilullisesta tehosta jotain kertonee se, että mulle tuli vähän kylmä siinä lenkin loppupuolella. :)
Viiden kierroksen jälkeen mulla oli kylmän lisäksi armottoman tylsää, joten nappasin altaan reunalta kassini ja siirryin reteesti suoraan nopeiden radalle. Katsoin, että kyseisellä radalla oli vähemmän uimareita ja kuntouimareiden radalla oli useita pää pinnalla rintaa uivia, joita saisin ohitella koko ajan, vaikka en ollutkaan aikeissa potkia. Ohitin muuten ihmisiä myös siellä nopeiden radalla. Vähänkö tämä nosti juuri mummoille vesijuoksussa hävinneen vammaisen itsetuntoa! :) Vaikkaa eihän uintitreeni ikinä mikään kilpailu ole...
 |
| Tapiolan uimahalli ankeassa (ja tuulisessa!) syyssäässä |
Uiskentelin 1200 m sarjan, jossa ensin uin 400 m pelkällä pullarilla, sitten otin mukaan lättärit seuraavalle 400 metrille ja lopuksi uin taas 400 m ilman lättäreitä. Alussa keskityin vain käsivedon tekniikkaan, mutta sitten aloin myös hengitellä erilaisilla tahdeilla. Olin unohtanut mittarini kotiin, joten joka kierroksella hengitysrytmin vaihtaminen auttoi minua myös pysymään laskuissa. Ja mun mielestä hengitystreeneissä aika kuluu eniten vauhdilla, kun taas pelkkää matkaa uidessa voi tulla tylsää, jos ei ajattele mitä sattuu. Ja jos taas ajattelee, mitä sattuu, niin helposti unohtaa laskea kierroksia.
Olipas tosi kivaa! Ajattelin vetää samanlaisen vesikävely+pullariuinti -setin tällä viikolla joka päivä. Saatan pidentää sarjoja ja ottaa mukaan myös kädet nyrkissä uintia ja muuta kivaa tekniikkakikkailua. Ja olisi kivaa, jos siihen kävelyynkin keksisi jotain viihdyttävää vaihtelua.
Ajankohtaa pitää kyllä ehkä vielä vähän tarkistaa, koska postuessani pukkarissa oli aivan jäätävä koululaisinvaasio. Alkoi suorastaan ahistaa, kun penskat tunkivat kaapeille molemmilta puolilta ja mä en saanut jalkaani koukkuun ja sihen mahtunut pieneen tilaan. Mä myös vahingossa melkein hutasin kepillä mulle ovea auki pitänyttä tyttöä, kun otin uintikortin pois suustani sanoakseni "kiitos". Hups. Kortti oli suussa siksi, koska kädet olivat varatut ja kortti piti kuljetaa jotenkin kätsysti portille ennen kuin sulloin sen takaisin lompakkoon. Saatan valita huomenna eri pukkarin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti