torstai 13. helmikuuta 2014

Koko päivä yhtä könyämistä

Apinan raivo taisi jäädä sinne hierontapöydälle. Menin kyllä aamulla uimaan, mutta uinti ei oikein kulkenut. Hartiat ja selkä väsyivät nopsaan, ja altaanmitta tuntui 25 metrin sijaan 50 metriltä. Räpiköin kuitenkin muodon vuoksi 30 minsaa täyteen, kun ei aiemminkaan viitsinyt lopettaa. Pitää sentään saada rahoille edes vähän vastinetta. Huomennakin olisi tarkoitus olla aamu-urhea, koska illalla minä ja supersuunnistaja menemme romanttisesti katsomaan lastenleffaa (eli Lego-leffaa) ja sen jälkeen murkinoimaan.

Eilen irkkailtiin akkain kanssa 30/30-blogihaasteesta. Se on Annan viiltävän (ja pikaisen) analyysin mukaan paleodiettaavien crosfittaajien vouhkausta. Jenni (jonka blogia voi sitten muuten äänestää!) oli vähän kokeilunhaluisempi ja haastetta koeponnistettuaan todennut sen hankalaksi. 2/6 kanavan ihanista naisista oli kuitenkin sitä mieltä, että Ido ja aasialaiset ovat ihan oikeassa, ja asento on tosi mukava hengailuasento, joka on helpoin joogaliike ikinä. Heppahullu I jopa totesi neuvovansa töissä mielellään tiimiläisiään kyykkyasennosta, koska kumartelu on raskasta. ja kyykyssä saa leuan kätevästi pöydälle... Itse epäilin omaa taipumistani asentoon, mutta koska olen yllytyshullu, lupasin kokeilla tuota kyykkyhengausta ja kirjoittaa asiasta blogiin. Joten härifrån tvättas.

Tän alemmas en edes päässyt. :)

Kyykkäsin tuossa tovi sitten ensin vajaan minuutin, kun paahdoin mysliä uunissa ja sitten toisen, kun minua kuvattiin. Homma tuntui eniten vasemmassa akillesjänteessä ja tokaksi eniten oikeassa polvessa. Tänään on kyllä ollut ehkä hieman jäykempi polvipäivä (sen liikkuvuus tosiaan vaihtelee), mutta en usko, että hyvänäkään päivänä tunne molemmissa polvissa olisi sama (tai edes hyvä pidemmän päälle). Lisäksi minua ahdisti nilkkojeni asento, koska tunsin, kuinka jalkapöytieni olemattomat kaaret olivat koko pituudeltaan lattiassa kiinni. Mullahan on ehkä Suomen pahin lättäjalka.

Kyllä tuossa asennossa jokusen minuutin voisi olla, mutta ei missään nimessä puolta tuntia - ainakaan putkeen. Yläsnousemus ei ollut missään määrin jumalainen tunne: tulipa todettua, että lääkärisetä oli ihan oikeassa, että mun ei kannata syväkyykätä salilla. En tosin ihan kauheasti usko, että paikallaan alhaalla oleminen olisi suoranaisesti mulle (tai siis polville) pahasta, vaan nimenomaan se nivelten liike. Ihan varmasti tuo kyykkyhengailu olisi liikkuvuuden kannalta hyvä juttu. Mutta en taida siltikään lähteä haasteeseen mukaan. Vasta pääsin edellisestä haasteesta, ja tuo päivittäinen 30 min tuntuu liian, hah, haasteelliselta.

Suosittelen silti kokeilemaan, että pääsettekö edes kunnolla jalkojen väliin, vai jäättekö vajaaksi kuten mä. Mä saatan alkaa ainakin venyttelemään enemmän akillesjänteitä - ja joskus mielenhäiriössä jopa kyykkyhengaamaan.

1 kommentti:

  1. Mullakin toi tuntuu vähän inhalta jalkapöydissä, kun pitää jännittää niitä että ei kellahda pyllylleen. Toisaalta mun mielestä se tuntu mulla suunnilleen samoissa kohdin, kuin mitä fyssari käski treenata lättäjaloista eroon pääsemiseksi. Yritin kyykkiä eilen, ja tänään oli jalat kipeenä.

    VastaaPoista