sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Joka motivaatiokuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa

Mulla on nyt sellainen potentiaalikuoppa päällä, että sieltä itsensä yläs saamiseen tarvitaan jos jonkinmoista kankea. Jotain perusrimpuilua on sentään viikolla tullut harrastettua. Uintikin alkaa taas vähän sujua, mikä on mukava valonpilkahdus tässä motivaatiokuopan synkkyydessä. Pakko jakaa teillekin ehkä hauskin keskustelu puuttuvasta motivaatiosta Juoksufoorumilta:

"... Myös motivaatio on kateissa." "Tämä on yksi syy siihen miksi en ole suostunut ottamaan kissoja."

Selvisipä siis syy tähänkin ongelmaan. :D

Syypäät

Tänään treeneissä uitiin märkkärillä. En ole ennen uinutkaan altaassa se päällä. Järvessä ei jotenkin tajua sitä vauhtieroa, koska siellä ei taas tule uitua matkaa ikinä ilman märkkäriä. Mutta voi jestas, kuinka tunsin lentäväni tänään verryyttelyn aikana. Onneksi olkapäät väsähtivät ja puvussa tuli vähän kuumakin, niin lennokas tunne normalisoitui tukevasti tahmean puolelle kesken sarjojen. Muutenhan voisin luulla, että hyvin menee. Mua riivaa semmoinen vika, että tekniikkatreeneissä teen kaiken oikein mainiosti, mutta sitten sarjoissa hyydähdän - ja kaikki saavutettu tekniikkaoppi katoaa. Pitäisi varmaan keksiä joku uintilaji, missä uidaan hiljaa lyhyitä matkoja ja saadaan tyylipisteitä.

Eilen ja tänään ennen uintia kävin Esportissa polkemassa. Siellä oli näet jos ei suurta niin ainakin pitkäkestoista urheilujuhlan tuntua: Oli aika jokavuotisen Endurance 24 h -kisan. Juoksijoita oli hyvä seurata Areenan punttiksen spinning-pyörän päältä. Tosin molemmilla kerroilla juoksijat juoksivat vastapäivään, niin näin lähinnä heidän selkänsä. Kävimme supersuunnistajan kanssa Areenalla myös eilen illalla kavereilta palatessamme, ja silloin näimme sitten vaihteeksi myötäpäivään juoksemista. Juoksijat vaihtoivat suuntaa 6 tunnin välein, ettei käy meno tylsäksi. :)

Soikkeli siellä juoksee napapaidassaan (tässä vaiheessa 23h),
kun meitsi polkee (32 min). 

Kisaa johti aika pitkään pinkkitukkainen virolaisherra, mutta hän alkoi kävellä meidän ollessamme iltavisiitillä joskus kympin jälkeen. Ja ilmeisesti aika pian lähdettyämme hän keskeytti. Paras suomalainen, herra Soikkeli, oli illalla kolmantena, mutta kiri yön aikana ja oli sitten aamulla ihan suvereenisti johdossa voittaen koko karkelot.

Palkintopöytä odottelee maaliintulijoita

Paikalla oli myös monta muuta jännää hahmoa, esimerkiksi maailman ensteks monta maratonia (1800?) juossut (yli 70 v.) saksalaissetä, joka myös lopetti juoksemisen yön aikana, mutta juoksi (tai käveli lähinnä, mutta kuitenkin) melkein kaksi maratonia. Mun omaksi lempparikseni nousi pariskunta, jotka aluksi juoksivat pitkään yhdessä. Silleen mä heidät fillarin selästä bongasinkin, koska numerolapuissa luki myös maa ja nimi. Illalla rouva oli kirinyt jo muutaman kierroksen edelle. Hän pitikin perheen sisäisen piikkipaikan, vaikka aamulla hän enää käveli, ja mies veti loppukiriä. Loppukiri 23 h kohdalla on kyllä aika kunnioitettavaa. Vaikka oma parisuhdeurheilu välillä kuumentaisikin tunteita, niin muiden tekemänä se pelkästään lämmittää mieltä. Ultimate laatuaikaa juosta 400 m lenkuraa ympäri 24 h. Vai mitä? Älkääkä nyt kukaan tulko kertomaan mulle, että he olivatkin siskoksia ja pilatko tätä.

2 kommenttia:

  1. Jos toinen niistä oli mies, niin ei ne varmaan olleet siskoksia. Sisaruksia korkeintaan. :)

    Ihan hullun kuulosta hommaa. Ei mitään saumaa että itse jaksaisin edes kävellä 24h ympäri jotain tylsää lenkkiä. En jaksaisi varmaan edes tuntia, kun olisi niin puuduttavaa.

    VastaaPoista
  2. Mä itse asiassa aloin miettiä, että paljonkohan sitä jaksaisi kävellä kasaan 24 tunnissa. Pitäisi olla vaan hyvät musat tai äänikirjoja, niin kyllähän se aika kuluisi.

    VastaaPoista