Syksyinen joulunaluspäivä

Tänään oli vapaapäivä, mikä tarkoitti sitä, että pääsin pyörälenksukalle valoisan aikaan. Polkaisin ensin kiertotietä toimistolle hakemaan päivystyspuhelimen, ja poljeskelin sitten Länärin, Turunväylän ja kehäteiden muodostamassa karsinassa lenksukan, josta suurin osa suoritettiin hiekkateillä, mutta sekaan mahtui myös polkuja ja asvalttia. Hauskin pätkä oli ehkä se, kun poljin Kehä II:n meluvallin päällä. Siellä oli kiva polku. Mäkiäkin oli tarpeeksi. Muutenkin oli poljettavaa, koska asensin nastat fillariini silloin reilu viikko sitten, kun vielä näytti siltä, että tänne eteläänkin tulisi talvi. No, ei tullut, ei. Mutta lenkin aikana tuli kaksi sadekuuroa. Onneksi oli vesitiivis takki päällä, ettei sille päivystyspuhelimelle tullut taskussa märät oltavat.

Vähemmän jouluinen sää.

Koska en ilmeisesti kastunut vielä pyöräillessä tarpeeksi (ja osittain, koska blogissakin uhosin), menin vielä välipalan syötyäni ja sulateltuani uimaan. Ihan yhtä tyhjä ei halli ollut kuin viimeksi, mutta mahduin polskuttelemaan ihan kivasti. Koetin tahdittaa uintiani taloudellisen liukuvaksi ja kauhoa vettä käsivedoilla mahdollisimman paljon. Lättäreillä puljatessani huomasin, että vasen ranteeni pettää käsivedon loppupuoliskolla. Koetin kovasti tehdä tehokkaan vedon loppuun saakka, mutta heti, jos keskityin johonkin muuhun, ranne taittui välittömästi ja loppuvedosta tuli humpuukia. Vaikeaa tämä uiminen.

Aika kivan värikästä vandalismia yhden mäen päällä

Olin suunnitellut meneväni huomenna ennen Lumiukkoa (jälkeen ei voi, koska vollotan kuitenkin silmäni punaisiksi :D) Esportiin, mutta se pirulainen onkin kiinni! Nyt on ikävä Fressiä ja avainkortilla aina auki olevaa salia! Mutta onneksi on toimisto melkein naapurissa ja siellä pieni ja kökkö punttis. Mutta on siellä salilla sentään spinning-pyörä. 20 kilon vapaata tankoa ei ole, vaan ainoastaan smith-häkkyrä, mutta on sentään sali, jonne pääsee!

Huomenna en viitsi pyöräillä ulkona, koska meinaan ottaa fillarin vanhempien luo mukaan. Vaikka minä ja katit matkaammekin vain Klaukkalaan asti, niin en jaksa kyllä lähteä sieltä ennen tapania takaisin pk-seudulle podaamaan. Ja koska lenkkeily tai hiihto eivät ole vaihtoehtoja, lähtee maasturi mukaan jouluttelemaan.

Loppuun vielä kuvia eiliseltä. Koska meidän suvussamme kajahtaa Karjalasta, kuuluvat riisipiirakat olennaisena osana joulupöytäämme. Ja eilen vietimme äitini kanssa piirakkatalkoita. Olen nyt aikuisena autellut äitiä innokkaasti joka vuosi, jotta tatsi pulikkaan säilyisi.

Pohjien ajelua, rypytetyt tuotokset menossa uuniin ja valmiit piirakat

Ja nyt tulee kuuma vinkki kaikille karjisten ystäville: Jos rypyttäminen ei kiinnosta, niin jopa kaupan esipaistetuista pakastepiirakoista voi pienellä tuunauksella saada paljon makoisampia. Ne pitää päästää uimaan! Kun me otamme piirakat uunista, dippaamme ne aina kattilaan, jossa on kuumennettua maitoa ja sulaa voita. Suhde on jotakuinkin 50-50 (ei oo niin justiinsa, kunhan on keltaista). Maito voi olla mitä vaan rasvattomasta täysmaitoon, mutta rasvan pitää olla voita tai oivariinia, koska margariinit maistuvat pahalta (tämä on ihan henkilökohtainen mielipide). Maitoa ei saa päästää kiehumaan, koska silloin siitä jää rumia valkoisia laikkuja piirakoiden päälle (proteiinit hajoaa tai jotain). Eli lämmitetään maitoa vaan sen verran, että voi sulaa, ja sitten hellan voikin sammuttaa. Tämä ei ole missään nimessä mitään fitness-ruokaa, mutta sitäkin herkumman makuista. Kannattaa kokeilla!

Hyvää joulua kaikille!