Lopputarkastus sun muuta

Joulu tulla jollottaa. Yksi hauskimmista joulun merkeistä on Tapiolan uimahallin joulu-uinti. Vaikka mä en kuulekaan ikinä hallissa soivia joululauluja, koska mulla on uimalakki päässä ja pää vedessä, on tuikkuvalaistu halli musta tosi tunnelmallinen ja idea kaiken kaikkiaan ihku hyvän mielen juttu. Pitää harkita vakavissaan, että ensi vuonna vesijuoksisi joulu-uintiaamuna. Tänä vuonna se olisi ollut jopa hyödyllistä polvenkuntoutusta, mutta ei vaan voinut mitään: teki mieli uida. Puljasin ensin kilsan, sitten uin lättäreillä ja pullarilla 600m ja loppuun uin vielä vaparia 400m. Keskityin vuorotellen hengitykseen ja käsivetojen tehokkuuteen. Hengitellessä huomasin sellaista, että jos hengittelen pelkästään heikommalta eli oikealta puolelta, vajoan vähän. Kun hengitän joka kolmannella, ei oikea puoli pilaa hyvää plaania. Mutta pelkältä oikealta happea ottaessa ei uima-asento pysy ihan kasassa. Pitää siis treenata sitä puolta lisää.

Kämäinen kännykkäkuva uimahallin jouluvalaistuksesta

Tänään aamulla kävin vähän kolistelemassa painoja ja töiden jälkeen oli polvilekurin lopputarkastus. Käytiin lääkärin kanssa leikkauskuvia läpi, ja se sanoi, että älä pelaa enää. En pelaa. Juoksuakaan ei suositeltu, mutta jos on ihan pakko, niin pururadalla ja pehmeillä tossuilla. Eli siis suomeksi multisporttia. ;) No, kyllä mä ihan vähän meinaan vielä triathloonatakin. Ja ainakin ne kisat, joissa olen ollut tähän asti, on juostu pururadoilla ainakin suurimmaksi osaksi. Mutta kyllä mä rajotan. Lääkäri käski treenata lihaksia ja käyttää aina portaita. No, me asutaan 8. kerroksessa, joten ilmaista reisitreeniä on kyllä tarjolla. Lisäksi selvisi, että ne mun irtokappaleet polvessa eivät olleetkaan alienien implantteja vaan ne ovat luultavasti itsekseen kasvaneita kalkkikertymiä, jotka ovat vaan jossain välissä irronneet. Miksi muhun kasvaa tuollaisia ihme klimppejä? Kasvaisi rustoa!

Lääkäri kertoi myös vanhasta (70 v.) kaveristaan, jonka ohje oli niin hyvä, että jaan sen teillekin: Pitää olla paljon harrastuksia, niin niistä on sitten varaa luopua hiljalleen, kun niin pitää tehdä.