Tulipa törmättyä blogisfääreissä hyvään kierjoitukseen ulkomaisista ja kotimaisista superfoodeista. Olen lukenut Hannamarin blogia siitä asti, kun googlasin smoothiepaastoa tammikuussa. Ja nyt hänellä oli kommenttiboksissaan linkki vanhaan tekstiinsä. Pitänee joskus lueskella enemmänkin Hannamarin vanhoja tekstejä.
Tiedän, että sana superfood nostattaa todella monilla niskakarvat pystyyn ja aiheuttaa näppylöitä. Itse tykkäänkin puhua ravinnetiheistä ruoka-aineista. Ja minä en edes käytä noin montaa erilaista ravintotiheää ruoka-ainetta kuin Hannamari. Päivittäisessä käytössä mulla on vain lehtivihreä (luonnon oma monivitamiinivalmiste), spirulina (protskuja ja vitamiineja) ja melkein joka päivä muistan juoda savea (kivennäisaineita). Niin ja marjoja syön about päivittäin. Eniten ihan suomalaista mustikkaa. Lännen ihmeistä nautin gojeja ja mulpereita, mutta en niin usein kuin mustikkaa. Mustikka kun toimii sekä smoothiessa, jugurtissa että puurossa. Talvella kiskoin pakuriteetä. Ja oli minulla tapana laittaa smoothieni sekaan siitepölyäkin, mutta se loppui, enkä ole saanut aikaiseksi hankkia sitä lisää.
Mutta en minäkään pelkkiin superfoodeihin luota. Vitskuista kiskon päivittäin D-vitamiinia. Koetan ostaa senkin mahdollisimman luonnollisena, koska olen antanut kertoa itselleni, ettei synteettisesti valmistetut vitskut imeydy. Talvella (ja vieläkin muistaessani) sotkin smoothieeni c-vitamiinia jauheena. Ja nyt juon Kräuterblutsaftia, koska minulla on ollut viime aikoina vähän liikaa mustelmia ja epäilen alhaista hemppaa. Sen voisi ottaa melkein tavaksi, koska minä itse asiassa pidän sen mausta. En siis tarkoita, että kaikki aiemmin listaamani olisi pahaa, vaan pelkäsin aluksi, että Kräuterblutsaft maistuisi verelle, kun siinä on niin paljon rautaa. Mutta yrtit peittävät raudan maun varsin hyvin.
Eipä sitä kai tuoretta ruokaa syövänä niin paljon lisäravinteita tarvitsisi, mutta kun töissä tulee syötyä lounasruokalassa kaiken maailman eineskasvispyöryköitä, jotka varmaan ovat täynnä muunneltua soijatärkkelystä ja muuta ravintoköyhää paskaa, niin olen päättänyt pelata varman päälle. Ja hei, koko talvena ei ollut yhtään virusperäistä tautia! Ei tullut edes nuhaa. Toki se mun marraskuinen keuhkoputkentuöehdukseni pilaa mun terveysputkeni, mutta selkeästi mun valkosolut osavat nauraa jo viruksille. Toivottavasti oppivat nauramaan niille bakteereillekin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti