Punainen paholainen pääsi irti

Paholaisella viittaan ihkuun maantiepyörääni, joka on kiltisti odotellut parvekkeella lumien sulamista ja sen jälkeen eilisiä hankintoja. Mutta tänään kävimme kokeilulenkillä.

• matka: 28,01 km
• kesto: 1:19
• keskinopeus 21,3 km/h
• keskivauhti 2:49 min / km
• maksiminopeus 48,7 km/h

Matka kulki Leppävaarasta Turuntietä pitkin kehä III:lle, mitä seurasin Vihdintielle asti. Vihdintietä poljin Pähkinärinteeseen, minkä läpi poljin takaisin Espooseen ja Lintuvaaraan.

Ja siis voi sydän, sydän, sydän! Ihana auringonpaiste, ihana fillari, jossa oli ihanat välitykset ja ihanaakin ihanammat lukkopolkimet, jotka paransivat polkemista aivan tajunnanräjäyttävästi! Olenhan minä tajunnut lukkopolkimien autuuden jo spinussakin, mutta asia oli ihanaa kokea myös liikkuvalla fillarilla. Ja ihan turhaan minä jännäsin niiden kenkien irroittelua: olen kyllä sisäistänyt senkin spinussa ihan selkäytimeen asti. Oli niin ihanaa vaihtaa parempaan pyörään ja lukkopolkimiin yhtä aikaa. Mieletön ero hybridiini verrattuna. Siis ette voi tajuta, miten siistiä on voida nostaa poljinta polkaisun lisäksi ellette kokeile. Varsinkin mäissä se on ihan parhautta! Ja housutkin toimivat. Pylly ei puutunut yhtään, vaikka satula on ihan mini.

Ainoa pikkumiinus hommassa oli, että huomasin polkevani hartiat korvissa. Tämähän johtuu siitä, että en kannattele itseäni vatsalihaksilla, vaan röhnötän tangolla käsien päällä. Asiaan pitää jatkossa kiinnittää huomiota ja parantaa asentoa, koska muuten selkä kipeytyy Giro d'Espoolla, joka poljetaan 27.5. eli reilun kuukauden päästä.

Ja kun nousin satulasta, niin totta munassa koin mitä triathlonistit tarkoittavat sillä, että "asento jää päälle". Ai että oli vaikeaa suoristaa selkää ja alkaa kävellä. Pakko hankkia se triathlontanko...