Firman sotilaspenkkimestari

Meillä on töissä kulttuuri- ja liikuntakerho, jonka puitteissa voi järkätä ihan mitä vaan sattuu keksimään ja haluaa järjestää. On aamujoogaa, lautapelikerhoa, juoksutapahtumia ja lajikokeiluja jousiammunnasta krikettiin. Idea on, että henkilöstö saa itse järkätä sellaista tyky-toimintaa, mitä nyt sattuu kulloinkin kaipaamaan.

Minä kokeilin sotilaspenkkiä ensimmäisen kerran ollessani rauhanturvaajana Kosovossa. Vaikka hävisinkin silloin naisten sarjan leirimme kisoissa (meitä oli kaksi osallistujaa), ihastuin lajiin täysin. Olen järjestänyt firman sisäiset kisat kerran aikaisemminkin, kun olimme vielä pieni muutaman kymmenen hengen pulju. Nyt oli aika kokeilla uudelleen, kun potentiaalisia kilpailijoita oli jo useampi sata.

Saimmekin mukavasti osallistujia kaikkiin kolmeen sarjaan. Classicissa nostettiin omaa painoa, Fitness-sarjassa punnerrettiin 2/3 omasta painosta ja Ladiesin paino oli puolet elopainosta. Viimeinen oli vain naisille ja kaksi muuta sarjaa olivat unisex. Minä osallistuin enemmän tosissani Ladies-sarjaan ja ihan läpällä myös Fitness-sarjaan. Enemmän tosissani tarkoittaa, että halusin voittaa.

Valmiina nostamaan

Viralliset kisapunnitukset tehtiin joko perjantaina tai tänään riippuen siitä, miten kunkin aikatauluun sattui sopimaan. Minun perjantain aamupainoni oli 73,5 kg, joten nostin Ladiesissa 37,5 kilolla ja Fitness-sarjassa 50 kilolla. Tänään töiden jälkeen valtasimme toimistomme punttisalin penkkipunnerrusnurkkauksen ja aloimme kisata.

Sotilaspenkissä eli voimatoistopunnerruksessa on tarkoitus nylkyttää omalla kisapainolla mahdollisimman monta puhdasta toistoa. Jos tarkat säännöt kiinnostavat, niitä voi lueskella SVRY:n sivuilta. Koska meidän kilpailumme oli sellainen kuuluisa leikkimielinen kisa, ei meillä ollut käytössä merkkistopparia. Muuten noudatimme sääntöjä kohtuullisen hyvin. Mitä nyt painoluokkia ei ollut ja olin keksineet kynäniskaisille nörteille sopivampia sarjoja.

Rauta on niin kevyttä, että se liikkuu liian nopeasti stillikuvaan

Oletin, että naisten sarjasta tulisi tiukka, koska vastassa oli useampi urheilullinen nainen, muun muassa soudun Suomen mestari Aura. Koska luvassa oli kova vastus, en jättänyt mitään sattuman varaan, vaan tein muunmuassa tautisen hienot kisakynnet. Lisäksi sain kotoa hurjaa tsemppiä ja kannustusta, koska Supersuunnistaja lupasi minulle Pätkiksen, jos pieksisin Auran.

Voimaannuttavat kisakynnet, joiden lohkeileva lakka kuvastaa
lihasten paineesta ratkeavia paidan hihoja.

Kaikki oli siis enemmän kuin kunnossa, kun asetuin penkille ja avasin koko kisakarkelon esimerkkisuorituksellani. Tavoitteeksi olin asettanut 30 toistoa Ladies-sarjassa ja 10 Fitness-sarjassa. Tein ensin naisten sarjan suoritukseni. Fitnessiin osallistuin sitten koko kisan päätteeksi, että ehdin palautua välissä.

Homma lähti vahvasti liikkeelle, ja ensimmäiset 20 toistoa menivät jotakuinkin lallatellen. Jossain 26 toiston jälkeen vauhti alkoi hiljalleen hyytyä, mutta olin silti varma, että tekisin ne tavoittelemani 30 toistoa vaikka väkisin. Lopputulos yllätti minut iloisesti: 33 toistoa. Kuten arvelikin, oli Aura minun kovin haastajani. Jännitti hurjasti, kun hän alkoi nostaa ja toistoja alkoi kertyä. Aura kuitenkin hidastui jo parinkympin tienoilla, ja pieni ääni sisälläni alkoi jo hihkua voitoinriemuisesti. Ja se pieni ääni oli ihan oikeassa: Aura sai 27 toistoa, ja pääsin julistamaan itseni naisten sarjan voittajaksi. Ylitin itseni myös Fitness-sarjassa 13 toistolla, millä sijoituin kai tukevasti keskikastiin (jätin tulokset toimistolle, niin en voi nyt tarkistaa).

Loppupään irvistystoisto

Kisa oli kaikin puolin menestys, ja muillakin taisi olla hauskaa. Muutama kollega oli pahoillaan, kun ei päässyt tällä kertaa osallistumaan muiden menojen takia, joten kai kisa pitää järjestää uudelleen ensi vuonna.