lauantai 16. maaliskuuta 2013

Pyöräilykauden avaus


Tänään tein jotain taas ekaa kertaa elämässäni: pyöräilin talvella töihin. Tämä ei ole kokonaisvaltaisesti mitenkään ooh ja uuh - varsinkaan kun mun työmatkani on sen hurjat 6 km, mutta mulle se on kuitenkin eka kerta. Ja pyöräilin mä sentään ilman nastoja, mikä on jo melkoisen urheaa näillä pääkallokeleillä - ja vedin toki lipat yhdessä jäisessä mutkassa. :)

Olisin mä toki voinut pyöräillä töihin kiertotietä ja tehdä hommasta kestoltaankin oikean urheilusuorituksen, mutta enpä jaksanut. Sen sijaan tein mennessä pit stopin punttiksella, missä treenailin yläkroppaa. Ai kamala, kun sattui leuanvedot käsiin. Osasyyllinen on eilinen kiipeily ja toinen on liian isoksi päässeet kämmenten kovettumat. Määrät jäivät siis vähän vähäisksi. Olisinhan minä voinut toki käyttää hihnoja apuna, mutta se tuli mieleen sopivasti vasta ylätaljaillessa.

Suuri bodauselämys tapahtui vipareita tehdessä, kun huomasin, että olkapäässäni pullistelee suoni. Aiemmin suonet ovat erottuneet vain kyynervarsissani (missä ne näkyvät melkein aina). Nyt sellainen tuli esille ihan uudessa paikassa - ja välittömästi mulle tuli tosi kiree ja superbodarimainen olo. Maltan tuskin odottaa otsa- ja kaulasuonten pullistelua.

Menopeli punttiksen pihassa

Kotiinkin poljin suorinta tietä, koska halusin ehtiä vähän lepäillä ennen illan spinningiä. Joten tämän kuun työmatkaurheilu oli tuli tehtyä vähän vasemmalla kädellä. Mutta on tää kevättalvipyöräily selkeästi eri laji kuin kesäpyöräily: ilman nastoja sai välillä keskittyä kuin kinttupoluilla ikään. Lisäksi mulla ei ollut klossit käytössä, koska pelkäsin, että varpaat paleltuvat pyöräilykengissä. Poljin siis vaelluskengissä.

Ei toi reitti nyt ihan kamalan jäässä ollut: suurin osa tiestä oli jo ihan sulaa ja vain hiekoituksen peitossa. Mutta pääsin mä vähän poljeskelemaan kieli keskellä suuta sileiden jääpintojen yli. Röpelöjää oli aika pitävää ja suhteellisen helppoa polkea, kun ensijännityksestä pääsi.

Hassunhauskan työmatkahaasteen tähänastiset lajit ovat siis olleet:

  • Tammikuu: juoksu (lumessa)
  • Helmikuu: hiihto
  • Maaliskuu: talvipyöräily


Ensi kuussa taitavat alkaa jo kesälajit. Sain muuten supersuunnistajalta vanhan Laajalahden korttelirastikartan. Nyt voin siis suunnistaa töihin! Eiväthän ne rastit tietenkään maastossa enää ole, mutta voi niitä silti hakea. Ehkä haen osan aamulla ja osan kotimatkalla. Mutta tämä on edessä vasta joskus kesällä - jos vaan kehtaan juosta aamuseiskalta kartta kädessä pitkin Espoota. Mä en ole oikein hyvä olemaan outo.

2 kommenttia:

  1. Musta sä olet kyllä tosi hyvä olemaan outo. ;)

    Hiphei talvipyöräilysaavutuksesta! Suonien pullistelu taas... no tavoitteensa kullakin, mutta "suonien pullistelu" terminä on musta tosi ällöttävän kuuloinen. :)

    VastaaPoista
  2. Kesälajeissahan on vaikka minkälainen valinnan vara työmatkailuun, aina rullaluistelusta käsillään kävelyyn ja uintiin!

    Kevään kevyt bulkki on piilottanut mun pullistelevat suonet, mutta habaakin pumppailen vaan sen takia, että suonet näkyis.:D

    VastaaPoista