Kuopio triathlon

Ja nyt onkin sitten vuorossa lauantain kisan syväanalyysi. Suoritin siis lauantaina kesän päätavoitteeni eli triathlonin olympiamatkan (1500m / 40 km 10 km) Kuopion vilpakassa kesäaamussa aikaan 3.03.43,4. Kallavesi oli 17-asteista ja lähdön aikaan (eli klo 9) asteita ei ollut ilmassakaan kovin montaa yli kymmenen.

Lähtö tapahtui juosten rannalta, ja se oli miesten ja naisten kuntosarjan sekä SM-ikämiessarjojen yhteislähtö. Mukana oli ihan ministeritason kisaajaa, kun Alex Stubb starttasi 40-vuotiaiden miesten SM-sarjassa. Minä jättäydyin kiltisti lähdössä vähän taaemmaksi, koska en uskonut olevani ihan samalla tasolla uinnissa kuin 35-40-vuotiaat SM-äijät.

Jo perinteeksi muodostuneet fillarin väriset kisakynnet

Uinti suoritettiin kahtena 750 metrin lenkkinä, joiden välissä noustiin rannalle. Uinti kulki muuten ihan mukavasti, mutta rillit menivät huuruun. Siksi reittini ei ollut ekalla kiekalla ihan optimi. Tokalla kiekalla sitten käytin muutaman sekunnin siihen, että huljuttelin lasejani vedessä, jotta näin niillä jotain. Luulen, että se kannatti. Uintiaikani meni hieman yli budjetoidun (30 min) ollen 00:34:54. Olin uinnissa 28. 59 naisten kuntosarjan kisaajasta.

Sitten lähdettiin fillaroimaan. Märkkäri lähti hyvin päältä, mutta kenkien saamisessa jalkaan oli haasteita: uinnin jälkeen huippasi niin, että oli melko vaikeaa seistä yhdellä jalalla. Tuo huippaaminen on käsittääkseni ihan normaalia, kun nousee pitkän vaakatasossa tapahtuneen reippailun jälkeen pystyyn. Pitäisi varmaan opetella se huippujen suosima kengät kiinni fillarissa -taktiikka, ettei tarttisi temppuilla yhdellä jalalla. Sitten tarttisi tosin temppuilla pyörän päällä. :) Kenkiä pukiessa reidet vähän kramppailivat, ja nuijin niitä vähän nyrkeillä. Syytän kylmää vettä. Koska ilma oli aika holotna, puin triathlontoppini päälle pinkeron juoksutakkini - joka sopi timanttisesti väriterapauttisiiin kinesioteippeihini (ks. kuvat alla) Nappasin naamaan pari fruktoositablettia ennen kuin poimin fillarin telineestä ja lähdin köpöttämään ulos vaihdosta.

Fillarointi sujui tosi kivasti. Se tehtiin neljässä kympin lenkissä, ja jo ekan lenkin aikana sain hyvän flown päälle ilman sen kummempia maitohappoja. Kisa oli peesauskieltokisa, eli kenenkään perässä ei saanut ajaa 10 metriä lähempänä ja ohittaessa piti jättää 3m väliä. Metrit olivat välillä aika lyhyitä, koska varsinkin kapeissa mutkissa tuli vähän ruuhkaa. Minä ohittelin varmaan viisi kertaa saman naisen kanssa, ja aloinkin muutaman ohituksen jälkeen heittää hänen kanssaan herjaa: "Mä meen nyt taas ohi. Tuu sä kohta." "Mä meen nyt, mut hyydyn varmaan tohon mäkeen, niin ohita sit." jne. Ehdimme ohitellessa jopa keskustella siitä, kuinka lenksun pisin mäki alkoi kahdella vikalla kiekalla painaa jaloissa. Hän ohitti minut vielä vikalla fillarilenkillä kaksi kertaa, minkä jälkeen itse aloin hieman himmailla juoksua varten ja ajattelin, etten enää saisikaan häntä kiinni (koska olen paska juoksemaan). Mutta hoin vain itselleni, että tee oma suoritus, ettet hyydy. Ja niin teinkin. Luulin selkeästi pyöräileväni paaaaaljon hitaammin (budjetoitu 1:45) kuin oikeasti poljinkaan. Fillariaika oli 1:29:49 ja olin fillaroinnissa 24. nopein. Fillarointi onkin minun vahvin lajini näistä kolmesta.

Päätöntä menoa maaliviivalla

Sitten juoksuun. Olin kitannut polkiessa yhden pullollisen urheilujuomaa, ja nappasin vaihdossa mukaani yhden geelin. Energiatasot olivat siis hyvät, kun lähdin jolkottelemaan. Vantaan kisojen kaameista hapoista oppineena säästelin tosiaan paukkuja pyöräilyn viimeisillä kilometreillä. Sen lisäksi olin treenannut eritoten pyöräilystä juoksuun vaihtoa käymällä aina juoksemassa muutaman kilsan fillarilenkin päälle. Ja tämä auttoi: en hapotellut oikeastaan ollenkaan. En minä millään mittarilla mitattuna kovaa juossut, mutta juoksin ja vieläpä ihan kepeästi. Juoksun aikana pilvetkin kaikkosivat, ja sää alkoi olla kesäinen. Jos olisin ollut fiksu, olisin jättänyt takin vaihtopaikalle. Nyt se oli aika lämmin. Mutta ei Suomen kesässä sentään mitään lämpöhalvauksen uhkaa ollut.

Juoksu suoritettiin neljässä 2,5 km lenkissä ja maasto oli kohtalaisen tasaista. Koetin pitää yllä tasaista vauhtia ja jokainen kiekka taisikin mennä ihan hitusen alle 15 min. Juostessa oli hauskaa, kun vastaantulevat ja ohittelevat tutut kannustivat toisiaan. Heitin minäkin vikalla kiekalla olleelle Riikalle femmat, kun tulimme vastaan (Riikka oli minua 13 min nopeampi). Juoksu meni hienosti budjetin (1h) mukaan ja loppuaika oli 00:59:02. Olin juoksussa vasta 37., mutta en olettanutkaan parantavani sijoitustani juoksussa vaan korkeintaan pitäväni sen. Tosin onnistuin ottamaan loppukirin - minkä aikana ohitin sen samaisen naishenkilön, jonka kanssa olimme kirittäneet toisiamme koko fillaroinnin ajan. Eli voitin! Eroa meille tuli maalissa 5 sekuntia. Kiitos vaan kiristä, Sanna!

Virallinen maalipousaus
(vaikkakin pöljällä ilmeellä)

 Uinti hieman harmittaa, ja vaikka alitinkin tavoiteaikani (3:15) reippaasti, niin harmittaa se, etten päässyt maaliin alle kolmessa tunnissa - se kun jäi niin lähelle. Ja eihän sitä nyt periaatteesta koskaan voi liian tyytyväinen itseensä olla.

Olympiamatka oli tosi kiva, ja polvetkin kestivät sen mainiosti. Pitää nyt miettiä, että lähdenkö ensi vuonna Kuopioon alittamaan sen 3h vai lähemmäs esimerkiksi Pajulahteen. Eri kisat kun eivät ole ihan vertailukelpoisia, koska maasto ja matkatkin vaihtelevat. Pajulahdessa taidetaan polkea "vain" 38 km.

Portaiden kävely sattui polviin lauantai-iltana ja sunnuntaina. Reidetkin olivat kipeät sunnuntain ja maanantain. Tänään aamulla harrastin vähän lihashuoltoa, ja nyt on jo ihan palautunut olo.