Nytkö se fläsä irtoaa?

Alkuviikosta piehtaroin syvässä itsesäälissä, kun ainoa toteutunut kuukauden tavoite oli kadonnut makeanhimo. Lähetin PT:lle tuskaisia hätämaileja, että mitä mä teen väärin. Sinänsä huvittavaa, että juuri, kun olin itse kirjoitellut levon tärkeydestä, pt julistaa seuraavaa:

"Veikkaan että sä oot treenannu viime kuukaudet ja vuodet ehkä liian kovaa ja keho on hapoilla ei päästä rasvasta irti. Eli määrään sulle, että viikonloppuna saat treenata vaikka 8 tuntia, kunhan sykkeet pysyvät 80-prosenttisesti peruskestävyysalueella ja lihakunnoissa pidät sarjat sen mittasena, että ei tule happoa. Ajattele, että sun tavoite on lisätä happea ja parantaa lymfakieroa ja saada kehoa auki."

Arvatkaa vaan, tekeekö mieli urheilla 8h ihan vain siksi, koska saan? :) Minusta ainakin se olisi aika hyvä practical joke, mutta taidankin olla vähän kaheli.

Samalla, kun käskettiin relata, minulta kiellettiin kahvakuulailu pk-kaudella, koska siinä sykkeet nousevat liikaa. Lisäksi spinningiin on varmaan turha mennä, koska siellä on taipumus käydä samoin. Mietin tässä juuri, että menenkö tuonne auringonpaisteeseen suunnistamaan kiintorasteille vai keräämään puolukoita. Pyöräilykin olisi ihan kivaa.

Hassuinta tässä on, että pt taisi olla oikeassa. Kuten jo edellisessä postauksessani mainitsin, olen tehnyt tällä viikolla aika pitkää päivää töissä. Siitä seurasi, että en ole ehtinyt liikkua. Ja arvatkaa vaan, mitä on tapahtunut: paino on humpsahtanut parissa päivässä alas melkein kaksi kiloa. Tosin Omronin kehonkoostumusmittarini väittää, ettei se ollut fläsää, mutta toivo on vähän herännyt (ja omron ei ole aina eksakti). Toki parin päivän painonvaihtelu ei merkkaa mitään, vaan pidempiaikainen trendi. Siitä hyvä esimerkki on vaikka Johannan blogissa.

Mutta meitsi karkaa nyt ulos harrastamaan valo- ja happihoitoja! Suosittelen samaa muillekin!