Miksi pitää levätä?

Pahoitteluni tauosta. Olen tässä tehnyt nyt parina päivänä iloisia 12-tuntisia työpäiviä, ja koettanut ehtiä harrastaakin. Tästä hieman hektisestä viikosta tulikin sitten mieleeni kirjoitella vähän palautumisen tärkeydestä. Minulta itseltäni on unohtunut se aikuisiällä pariin otteeseen. Ei ole kivaa herätä aamulla herätyskelloon ja huomata sydämen hakkaavan kuin viimeistä päivää. Paljon kivempaa on herätä itsestään vähän ennen kelloa hyvin levänneenä. Kuunnelkaa siis kehoanne.

Vaikka liikunta onkin minulle ihan elinehto jo pään hyvinvoinninkin kannalta (saatika sitten selän ja muidenkin nivelten), niin uni on sitä varmaan vielä enemmän. Olen huomannut jaksavani urheilla rankastikin, kunhan vain nukun tarpeeksi. Jos siis tunnin meinaavat loppua kesken ylitöiden, Espoo Cinén tai muun syyn takia, ei uni ole se, mistä kannattaa tinkiä.

Myös välipäiviä pitää pitää. Itse olen tottunut pitämään 1-2 välipäivää viikossa. PT myös suositteli, että tietyin väliajoin pidän kevyemmän viikon, jolloin harrastan vain palauttavaa liikuntaa, paljon venyttelyä ja käyn ehkä hierojalla. Ennen olen luottanut näiden "automatioon" matkojen tai muiden kiireiden takia. PT suositteli näiden ottamista ihan ohjelmaan. Ensimmäinen skeduloitu palautteluviikko minulla on syyskuun lopussa peruskuntokauden lopuksi.

Minä olen urheillut jossain määrin säännöllisesti jo 9-vuotiaasta ja kovaa lukioikäisestä lähtien. Voisin siis sanoa tottuneeni suuriin urheilumääriin ja voin huoletta urheilla sen 5-6 päivää viikossa ja silti palautua. Mutta kovin usein aloittelijat tai elämäntaparemontoijat lähtevät liikkeelle yli-innokkaasti ja juoksevat jumpissa ja lenkkipoluilla jopa seitsämän kertaa viikossa. Tätä tahtia lihakset eivät jaksa kauaa - tuskin edes pää. Jos ei ehdi palautua, väsyy jokaisesta treenistä enemmän ja enemmän. Lopulta ei jaksa edes sen vertaa kuin alussa ja sitten luovutetaan "kun ei musta ole tähän". Ja taas seuraavana syksynä tai tammikuussa aloitetaan sama "uusi elämä" samalla tyylillä - ja lopetetaan kuukauden päästä.

Oman kropan kuuntelu on vaikeaa, varsinkin minulle, joka vanhana joukkueurheilijana en ole tottunut jättämään joukkuetta pulaan. Teininä vielä jaksoi raahautua treeneihin ja matseihin vaikka pää kainalossa, mutta nyt vanhempana on ollut pakko opetella kuunteleman omaa kehoa. Iän myötä kun palautuspäivät tulevat entistäkin tärkeämmiksi fyysisen kunnon kehittymisen kannalta.

Lihakset tarvitsevat lepoa, sillä juuri niiden lepopäivien aikana lihas kasvaa ja vahvistuu. Treenatessa itseasiassa "rikomme" lihaksiamme aiheuttaen niissä pieniä mikrorepeämiä. Näitä repeämiä korjataan sitten levon aikana. Joka kerta lihas korjaa itseään vähän enemmän ihan vain varmuuden vuoksi, ja sitä kautta se vahvistuu entisestään. Lepopäiviä ei siis tule missään nimessä unohtaa. Usein voi myös huomata, että lepopäivän/lepopäivien jälkeiset treenit sujuvat kuin leikiten juuri siitä syystä, että lihaskunto on saanut kehittyä levon aikana. Itse huomasin tämän viimeksi viikonloppuna, kun perjantain lepopäivän jälkeen menin lenkille vasta lauantai-iltana: ja ei ole kyllä aikoihin juoksu kulkenut niin vaivattomasti ja rullaten. Oli aivan mieletön fiilis lenkkeillä nätissä iltahämärässä, kun kroppakin toimi kuin unelma.

Eli palautumisen teesit ovat:

1. Nuku tarpeeksi!

2. Muista venytellä!

3. Kuunetle kehoasi!

Kuvat: We Heart it