Supersuunnistajan tunturiultra

Supersuunnistajan UTTF-liivin metsästys jatkuu. Karhunkierros meni fantsusti, ja tänä viikonloppuna oli helteisen Ylläs-Hetan vuoro. Mutta perinteisesti annetaan herran itse kertoa, että miten meni noin niinku omasta mielestä.

Jee jee! Race is on!

No, oliko kivaa?

No joo.

Oliko kuuma?

Alussa ja lopussa kyllä. Sää viileni joskus kello kympin tienoilla.

Sinne ne painelee, kohti Ylläksen huippua.

Miten kuvailisit menoa vuoteen 2014 verrattuna?

Omalta kohdalta sujui paremmin kuin 2014. Silloin minulla oli edessä eka ultra, ja lähdin matkaan turhan kovaa. Lisäksi olin lyönyt polveni ennen 2014 kisaa, ja polvi alkoi vaivata kisan aikana ja esti juoksemista.

Reitti on muuttunut pidemmäksi, kun lähtö on Ylläkseltä Jounin kaupan sijaan. En osaa sanoa, onko muutos hyvä vai huono. Reittimerkinnät olivat kehittyneet vuodesta 2014, jolloin eksyin reitiltä. Eli tällä kertaa pääsin maaliin virallista reittiä, mikä on toki mukavaa.

Miten kulki?

Ihan hyvin. Väsähdin lopussa, kun huoltojen välillä oli pitkiä välejä ja lämpötilat nousivat.

7 km takana ja askel lentää!

Onnistuiko valmistautuminen?

Karhunkierroksen jälkeen piti lähinnä lepäillä, joten ei voinut kamalasti panostaa treeneihin. Kärsin kisojen välissä myös vähän flunssaa ja perinteisiä keski-ikäistyvän juoksijan pikkukremppaa.

Juoksen kotona lähinnä asfaltilla, joten Karhunkierrosta vaativammat polut toivat omat haasteensa menoon.

Millainen taktiikka sinulla oli ja noudatitko sitä?

Taktiikka oli lähteä rauhallisesti liikkeelle ja säästellä jalkoja lopun tiepätkää varten, jotta voisin juosta siellä hyttysiä ja paarmoja karkuun. Tavoite oli vain päästä maaliin ja säästellä jalkoja myös Lapin lomallemme. Suunnitelma toteutui ihan hyvin.

Ekalla eväsatauolla

Lähtisitkö uudestaan?

Enpä usko. Tämä kisa taitaa olla nähty. Eikä se tunnu oikein sopivan minun nykyisille jaloilleni. Ultria riittää kyllä.

Mitäs seuraavaksi?

Nyt lomailen Norjan lapissa ja palauttelen. Seuraavaksi voisin kisata jossain suunnistuskisassa. Ja lokakuussa on sitten UTTF:n viimeinen osakilpailu Kolilla eli Vaarojen maratonin ultra.

Takana noin 132 km ja auringonpistos on juuri iskenyt.
Ääsääs mutisi minun ottaessani kuvaa "vittu", mutta
kuulemma hän vain meinasi kompastua.

Mikä on lemppariultrasi tähän mennessä ja pääseekö tämä kisa lähellekään kärkeä? 

Ei minulla taida olla suosikkia. Kaikki ultrat ovat ihan perseestä. Ylläs-Hetassa on ylivoimaisesti hienoimmat maisemat, mutta ekat 80 km ovat siinäkin mielessä ihan turhia.

Miksi ultraat, jos se kerran on ihan pepusta?

Lyhyemmillä matkoilla pitää juosta niin kovaa, että ne ovat enemmän perseestä. Ja nykyään kroppani kestää paremmin rauhallista hölköttelyä.

Nyt ei ole enää paljoa matkaa - mutta eipä herra taida enempää kaivatakaan.

Millainen fiilis on nyt (1 vrk 5 h maaliin tulosta)?

Ihan ok. Ei väsytä, mutta vasempaan isovarpaaseen vähän sattuu. Siitä taitaa lähteä kynsi.

Se on siinä! Mennääs sitten ensiapuun vähän potemaan.

Kenelle suosittelisit NUTS Ylläs-Hettaa kisana?

Ei sitä voi suositella kenellekään. Sitä pitää tahtoa itse.

Jos ei tykkää juoksusta, niin kannattaako Ylläs-Pallaksen kansallispuistoon tulla eräjormaamaan?

Joo, vaellusreittinä tuo toimii varmasti paremmin. Lisäksi vaeltaessa voi kiertää kaikki turhat huiput kuten Taivaskeron.

Kiitos haastattelusta, kultaseni. 

On se kova! Pisimmän matkan kisaajista miehistä keskeytti noin kolmannes ja naisista 40%. Joten sijoitus 20/82 on tosiaan hyvä suoritus. Tuloksia voi ihailla tuolla.