Sprinttiroga aurinkoisessa Naantalissa

Meillä on ollut Vuorikiipeilijä M:n kanssa koko kevään vaikeuksia saada aikataulut sopimaan yhteen. Viime sunnuntaina molemmilla oli kerrankin mahdollisuus uhrata pyhäpäivä rogainingin jumalille. Turun Metsänkävijät järkkäsivät Naantalissa 2 tunnin sprinttirogan, minne me osallistuimme. Edustimme minun ilmosekoiluni takia meidän suunnistusseuraamme, mikä oli tavallaan aika hauskaa: ennen kisaa TuMe hehkutteli kisan FB-sivulla, kuinka edustusta on tulossa monesta seurasta, mm. Närpes OK:lta. Joo. Toinen meistä on kotoisin Itä-Suomesta (eikä edes seuran jäsen) ja toinen Helsingistä. Molemmat ovat kaikkea muuta kuin "oikeita" suunnistajia. Eikä kumpikaan ole edes ruotsinkielinen, vaikka seura onkin FSO:n jäsen. Passeli edustusjoukkue siis. :D

Lähdön hetki. Ekalle rastille pääsi kivasti peesaamalla

Sprinttikisoissa on suunnitteluaikaa ennen lähtöä yleensä vain vartti jos sitäkään. Tällä kertaa oli juuri se vartti, minkä aikana ehti päättää, minne suuntaan lähtee ja suunnilleen mitä rasteja hakee. Reittiä ei ehtinyt mitata tai piirtää. Toisaalta fiilis olikin vähän sellainen, että mitä jos vaikka lähdettäisiin soitellen sotaan. Ollaanhan tässä kuitenkin edustusurheilijoita, niin edustetaan sitten tyylillä.

Iloiset suunnistajat Naantalin kaduilla

Oman haasteensa suunnitteluun toi kartan jako kolmeen osaan. Koko alueesta oli tarjolla yleiskartta mittakaavassa 1:20 000, ja parista läntistä isolla kartalla suunnistuskartat mittakaavoissa 1:10 000 ja 1:5 000. Pikkulänttien rastit näkyivät vain pikkukartoilla. Otti oman aikansa hahmottaa, koska pienemmältä kartalta kannattaa pompata isommalle ja mihin isolla kartalla mahtaa silloin pelmahtaa. Tämän takia missasimme yhden 7 pisteen rastin, koska katsoimme vain isompaa karttaa. Juoksimme pienemmälle kartalle merkatun rastin ohitse, koska kumpikaan ei muistanut sen olemassaoloa.

Rastejakin löytyi

Muuten suunnistus sujui vallan mallikkaasti, ja ainoa isompi pummi tuli, kun jouduimme kiertämään kartalle merkkaamattoman raksatyömaan. Pientä optimointia olisi parin rastin lähestymisessä voinut harrastaa, mutta mitään isompaa katastrofia viime kesän SM-rogan tyyliin ei tullut. Olimme myös valkanneet aika sopivan pituisen reitin.

iloiset suunnistajat Naantalin metsissä

Vuorikiipeilijä M varoitteli jo ennen kisaa olevansa todella huonossa kunnossa, mutta en ottanut hänen höpöttelyjään kovinkaan vakavissani. Hänellä on tapana väittää olevansa milloin mitäkin - ja juosta minut silti mennen tullen kebabkiskalle. Tällä kertaa kävikin ihan oikeasti niin, että M:ltä meinasi loppua puhti kesken kisan. Minä pääsin olemaan oman elämäni Amelie ja panin hyvän kiertämään: Supersuunnistajallahan on tapana vetää minua perässään narussa ja työntää ylämäissä. Nyt minä pääsin kerrankin olemaan joukkueen "kovakuntoinen" ja tarjoamaan apua. Käskin Vuorikiipeilijä M:n nappaamaan kiinni repustani aina, kun juoksimme leveämmillä teillä. Pienellä vetoavulla hän jaksoikin hölkötellä minun mukanani kaikille isojen pisteiden rasteille ja kunniakkaasti maaliin asti. Myöhästyimme minuutin, mutta se johtui enemmänkin minun pienestä paluumatkan pummistani kuin vauhdistamme. Muutama kakkosen rasti jäi hakematta ajanpuutteen vuoksi, mutta ne olikin ajateltu haettavan, jos aikaa vahingossa sattuisi jäämään.

Polku rantaniityllä

Pisteitä kertyi 85, mikä oikeutti sijaan 8/20. Missattu seiska, sakot tai hakematta jääneet kakkoset eivät harmita, koska meitä edeltäneellä joukkueella oli 18 pistettä enemmän. Eli olimme selkeästi "ensimmäinen paskoista joukkueista" kärjen ollessa ihan omaa luokkaansa.

Jee! oikea kivi löytyi ihan heittämällä.

Tuolta voi katsella joukkueiden reittivalintoja kartalta. Ratamestari onnistui, koska joukkueet ovat valinneet jokseenkin eriäviä reittejä. Tuloksia voi ihmetellä tuolla.

Oli muuten aikamoista pessimismiä laittaa pitkät housut kisaan. Sortseja tuli aika ikävä kuumilla kallioilla. Naantali lunasti maineensa Suomen aurinkoisimpana kaupunkina. Kyllä Muumien kelpaa!