 |
| Metsässä oli vielä melkein talvinen keli. Kuva: Terho Lahtinen |
Järjestävä taho tarjoaa nyt huhtikuussa neljä yhteislenkkiä, joista ensimmäinen juostiin tiistaina. Teemana oli Bodom Night ja lenkki juostiin siksi pimeällä. Lähtö tapahtui puoli ysiltä illalla ja takaisin Pirttimäessä oltiin pienten konsulttien nukkumaanmenoaikaan eli kymmeneltä. Minä olen kyllä tottunut urheilemaan lepakkovuoroilla, koska Cetuksen uintiharkat ovat aina hallin sulkemisajan jälkeen. Nukkumaan ei kyllä silloinkaan pääse ajoissa. Nytkin voi olla, että venyttelyt jäivät illalla väliin, kun olimme kotona niin myöhään.
 |
| Reitillä riitti käyrää ja muita kivoja pinnanmuotoja. Kuva: Terho Lahtinen |
En ole kovin innokas yhteislenkkeilijä, koska pelkään olevani aina hidaste ja riippakivi. Uskaltauduin kuitenkin mukaan, koska Bodom Trailin yhteislenkeillä on aina useampi vauhtiryhmä. Lisäksi minulle vakuutettiin, että hitain ryhmä juoksee niin hiljaa, että kuka vaan pysyy mukana.
Hitaimman ryhmän vauhti olikin minulle vallan mainio. Kerrankin ei tullut lähdettyä alussa liian kovaa liikkeelle, eikä kympin lenkuralla tullut missään vaiheessa väsy tai paha olo. Onnistuin juoksemaan siis oikein mukavan iltalenkin. Ryhmässä myös huudettiin kiitettävästi, kun kärki meni liian kovaa, ja hitaampia odoteltiin tarpeen mukaan.
 |
| Lenkillä oli kolme vauhtiryhmää, jotka kaikki etenivät hitaimman mukaan. Kuva: Terho Lahtinen |
Minä en ole ollut ennen mukana Bodom Traililla, ja reitti oli minulle siten ihan uusi tuttavuus. Olen kyllä käynyt lenkillä Sorlammella ja suunnistanut Pirttimäessä, mutta muuten Bodomin polut olivat minulle ihan uusia. Reitti oli rakennettu varsin nerokkaasti: alussa polku oli helpompaa, ja pieni polkujuoksija ehti todeta itselleen, että helpostihan tässä posottelee menemään vaikka pimeässä. Mutta vähän ennen puoltaväliä alkoikin ylläripyllärinä juurakot ynnä kivikot, jotka veivät luulot pois varmaan kaikilta muilta paitsi suunnistajilta. Supersuunnistaja on ainakin joskus naureskellut ääneen, että hänestä termi "tekninen polku" on oksymoroni. No, minusta sellaisia on olemassa, paljonkin. En silti kaatunut kertaakaan. Kerran oli lähellä, mutta selvisin säikähdyksellä.
Myös keli loi osaltaan tunnelmaa: sää oli kirkas ja aika lämmin, mutta polut olivat vielä jäässä. Reitti oli siten ihastuttava yhdistelmä jäätä ja mutaa. Mutaa riittää luultavasti myös itse kisassa, mutta jäiden luulisi lähtevän parissa viikossa. Harkitsen silti lähteväni matkaan nastareilla, koska reitille osuu myös paljon märkiä kallioita. Supersuunnistaja tosin kertoi juuri juosseensa Bodomin aina tavallisilla maastolenkkareilla. No, ehkä niidenkin pitävyyttä ehtii vielä kokeilla.
 |
| Hynkälammella pystyi näkemään toisia vauhtiryhmiä järven eri laidoilla. Kuva: Terho Lahtinen |
Kivaa oli. Seuraava lenkki juostaankin jo vailoisassa, niin silloin pääsee katselemaan maisemiakin. Tiistaina sai ihailla vain kanssajuoksijoiden otsalamppujen valonauhaa, joka oli myös ihan näyttävä: sellainen köyhän miehen Jukola. Jos kiinnostaa lähteä mukaan yhteislenkille, niin lenkkejä voi bongailla Bodom Trailin FB-sivulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti