Uimassa kahdella tapaa

Saikuttelu loppui tänään, kun menin aamulla uimaan. Olisin voinut mennä polvisaikun puitteissa salille treenaamaan yläkroppaa jo viikolla, mutta kurkussani oli pieni kaktus, joten panostin enemmän nukkumiseen. Mutta tänään en enää jaksanut arvailla, alkaako flunssa, ja painelin uimahallille.

Telttasauna Lapinlahden rannassa. Taustalla näkyy avanto.

Yleensä liikkuessa orastava flunssa joko lähtee kunnolla käyntiin tai säikähtää kokonaan pois. Nyt tuntuisi siltä, että olisin onnistunut ajamaan lentsun pois, koska olo on huomattavasti parempi kuin aamulla. Alkuverkan aikana oli vielä vähän hassu olo, joten treenasin tekniikkaa kelausnopeudella. Mutta kavereiden kanssa brunssille lähtiessäni olo oli jo ihan terve.

Lähikuva avannosta ja sieltä kurkkaavasta tsemppailevasta vesipedosta

Tai sitten orastava flunssa kavahti vanhan kansan keinoja. Skippasin tällä kertaa viinan ja tervan, mutta kävin sentään saunassa. Enkä missä tahansa saunassa vaan telttasaunassa. Tänään oli Helsinki Sauna Day, joka on eräänlainen saunojen ravintolapäivä. Yksi mukana olleista saunoista oli siis telttasauna, joka oli Lapinlahden sairaalan pihassa. Hyvät löylyt kruunautuivat hienoilla vilvoittelumaisemilla ja rantaan tehdyllä avannolla.

Vesipeto nousee jäälle. Hyvä fiilis alkaa kunnolla vasta avannon jälkeen.

Minä olen satunnainen avantouimari, ja aina tilaisuuden tullen tykkään käydä dippaamassa. Tänään huijasin puoli seuruettanikin mukaan avantoon. Avantouinti taitaa ihan oikeasti kiihdyttää jotain kropan toimintoja, koska sen jälkeen tulee poikkeuksetta väsy ja nälkä. Tänään ei ollut mikään poikkeus, vaan vatsani kiljui ruokaa päästessäni kotiin, vaikka alla olikin tuhti brunssi. Onneksi Supersuunnistaja oli ostanut karkkia, niin selvisin siihen asti, että sain katsottua loput ampumahiihdosta ja kokattua meille pastaa.