Arctic Challenge Winter Edition

Viikko sitten olin Levillä. Työnantajani on sponssaillut alusta asti vekkulia tapahtumaa nimeltä Arctic Challenge. Ja siitä kisattiin nyt ekaa kertaa talviversio. Tai ei kisattu, koska AC ei ole kisa. Se on sellainen haasta itsesi -tapahtuma, missä hullut saavat olla vapaasti hulluja ilman mitään numerojärjestystä. Paitsi kisanumerot eli pöllit on tietty. Minä sain olla taas numero 33, kuten viimeksikin. Jopas sattui!

Sää oli kisan nimeen sopiva - oli aika arktinen haaste

AY-liike yritti panna kapuloita meidän joukkueemme kisarattaisiin. Kiltti järkkärimme Viikinki P oli säästänyt työnantajan rahoja ja ostanut kalliiden Kittilän lentojen sijaan lennot Kemiin ja sieltä bussikyydin Leville. Kappas vaan, niin tietysti Kemin lento peruttiin lentokettälakon takia (mutta Kittilän lento lennettiin). Me sitten totesimme, että junalla on hauska matkustaa, ja hyppäsimme perjantaiaamuna klo 6:27 Rovaniemelle vievään junaan. Perille siis päästiin, ja osa teki kuulemma ihan tuottoisan työpäivänkin junassa. Minä koetin keskittyä lukemaan duuneihin liittyvää paperia, mutta homma meinasi mennä välillä vähän ikkunasta ulos tuijotteluksi.

Numero on sama - vain blodi parina on vaihtunut (ja sää ehkä hieman)

Perjantai-ilta kului majoittuessa ja ilmoittautuessa. Kokeneimmat alppimatkaajat menivät vielä illalla katsomaan Michel Monroeta Hullu Poro Areenalle, mutta minä painelin kilttinä tyttönä punkkaan. Vastoin odotuksiani myös Miken fanit olivat lauantaina pirteinä lähtöviivalla - vaikka ovatkin ihan keski-ikäisiä setiä. Ilmeisesti treenaaminen auttaa myös turnauskestävyydessä...

Ja eiku matkaan!

Aamulla sää valkeni sumuisena, mutta pilvien ja lumisateen ansiosta ei ollut mitenkään kylmä. Tapasin lähtöalueella kisan äidin PT Peipon. Totesimme, että minä en ehkä käy usein Levillä, mutta aina kun käyn, siellä sataa. Nääs 2015 oli koko Levi Outdoor Festin ajan surkea ja sateinen sää, mutta kuulemma viime kesänä Arctic Challengea kisattiin hillittömässä hellesäässä. Notta olkaa hyvä vaan - saittepahan taas kertakaikkiaan arktisen challengen!

Ensimmäinen tehtävärasti. Suurin osa tehtävistä oli jonkinlaisia
ylityksiä tai alituksia.

Verryttely tehtiin tuttuun tapaan hypellen ja pölkkyä heilutellen. Jumpan jälkeen päästiin vihdoin matkaan. Minä en tällä kertaa sännännyt liikkeelle ihan tuulispäänä, koska muistin viime kerrasta, että eka nousu tuntui yllättävän pahalta. Niin se tuntui tälläkin kertaa. Tosin tällä kertaa pahalta tuntui melkein koko ajan. Lumessa tarpominen toi puuhaan oman kivan lisänsä.

Pics or didn't happen: minäkin koskin pölliin!

Homma sujui ihan samaan tyyliin kuin viime kerralla: minulla oli parina itseäni noin puolet pienempi blondi, joka paukutti menemään ihan kaamella temmolla, vaikka kantoikin pölliä melkein koko matkan. Minä koetin lähinnä pysyä kyydissä. Ei auttanut, vaikka vaihdoin blondiakin.

Toinen este oli parimetrinen seinä, joka piti ylittää.

Minulle tuotti aivan suunnattomia vaikeuksia pysyä hangessa pystyssä. Olen tietoinen siitä, että tasapinoni on aivan surkea, mutta olin kuitenkin vähän toivonut, että koko syksyn ja talven kestäneestä yhden jalan seisoskelutreeneistä olisi ollut edes jotain hyötyä. Parinani ollut Ilopilleri R on entinen suunnistaja, ja tarpoi hangessa suojuoksentelun tuomalla kokemuksella. Oi, miksi tuhlasin nuoruuteni parketeilla pallon perässä juosten? No, oli sekin tosi hauskaa.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: ilmeistä päätellen portaista voi
olla montaa mieltä.

Ihan kamalinta oli kiivetä Levin Panorama-hotellille vievät portaat. 2015 triathlonissa pääsin juoksemaan ne alas puolimaran aluksi. Taisin olla silloin paremmassa kunnossakin, mutta voi kikkeli, kuinka piiputinkaan tähän suuntaan. En kuitenkaan kehdannut kieltäytyä, kun Ilopilleri R pyysi minua ottamaan pöllin hetkeksi kantoon. Hän kantoi sitä kuitenkin lähes koko ajan, joten pakkohan hänelle oli pieni lepotauko suoda.

Tunnelmia ylämäestä

Panorama-hotellilla ylitimme jääseinän, minkä jälkeen jatkoimme kiipeämistä. Emme käyneet ihan Levin korkeimmalla huipulla, mutta sielläkin, missä kävimme, tuiskutti lunta sillai kivasti vaakasuoraan.

Pölkystä tuli matkan varrella lumipallo, josta oli ikävää pitää kiinni. R oli
kuitenkin tosi sissi. Minä olin fotoja ottava turisti. ;)

Esteet olivat suurimmaksi osaksi ylityksiä tai alituksia. Ryömimme vielä ainaki verkon ja lumikissan ali ja kiipesimme verkon ja merikontin yli. Ihan lopussa oli pari erilaista rastia. Ennen viimeistä nousua täytettiin saavia hakemalla vuorotellen lapiolla lunta lähellä olevasta kasasta. Juuri ennen maalia pääsimme kiskomaan moottorikelkkaa ja kantamaan palomiesten letkuja auton ympäri.

Taisteluilme verkonalitusrastilla

Viimeinen nousu oli half pipe, joka oli ihan yllättävän perseestä, vaikka ei nousumetreinä ollutkaan kummoinen. Tossut eivät meinanneet millään pitää jyrkimmissä kohdissa. Jouduin vielä kantamaan pölliä yhden jyrkän kohdan, kun Ilopilleri R:ltä jäätyivät sormet. Lainasin hänelle vaihtohanskani, ja kantelin pölliä hanskojen vaihdon ajan. Lopun matkaa työnsin häntä selästä, koska en uskaltanut ottaa riskiä, ettei hänkään enää jaksaisi kivuta pöllin kanssa. Totesin, että työntäminen on vähemmän rankkaa kuin pöllin kantaminen. Alamäkeen minä jouduin vielä kantohommiin, mutta alamäessä päteekin vanha luonnonlaki: paino on voimaa ja ylipaino on ylivoimaa!

Vaikka tämä kuva onkin tasaiselta pätkältä, välittyy tästä jotenkin kivasti
lumessa tarpomisen tunnelma.

Talvinen Arctic Challenge oli vähän lyhyempi kuin kesäversio. Matkaa kertyi noin kuutisen kilometria ja nousuja tuli muistaakseni kolme. Aikaa kului maassa lojuneen valkoisen jutun takia suunnilleen saman verran kuin kesäkisassa 2015. Tai silloin taisi mennä rasteilla odottelun takia vähän yli 2h. Nyt pysäytin kelloni maalissa aikaan 1:57.

Jalkaa toisen eteen, ettei edellinen selkä katoa tuiskun sekaan!

Kisan jälkeen kävimme lillumassa paljussa, ja saatoimme juoda muutaman olusenkin. Iltabileet vietettiin osalle jo tutuksi tulleella Hullu Poro Areenalla, missä julkistettiin myös kisavideo. Se on aika tunnelmallinen. Ja sääkin selviää videolta paremmin kuin kuvista. :)

Hieno kisa oli. Kiitoksia taas kerran järkkäreille! Ja kiitoksia myös työnantajalle, kun kustansi meidät taas kerran toiselle puolelle Suomea edustamaan. Ja kiitos Ilopilleri R:lle, kun kannoit pölliä. Kiitos myös muille työkavereille hauskasta reissusta. Ja kiitos sinulle, kun jaksoit lukea loppuun asti.