lauantai 5. marraskuuta 2016

Hyvin peesattu on puoliksi suunnistettu

Suunnistajien kausi loppuu perinteisesti Sipoossa järjestettävään Raatojuoksuun. Minä olin edellisen kerran mukana 2012, kun Supersuunnistaja halusi saada autokyydin Sipooseen. Tänä vuonna päädyin lähtemään kinkereihin yksin, koska Ääsääs on Pohjanmaalla poimimassa hirviä, enkä saanut houkuteltua ketään kaveriakaan mukaan.


Neopreenisukat olivat päivän kovin varustevalinta. Tossut kastuivat soissa,
mutta varpaat eivät.

Mutta suunnistus onkin yksilölaji, joten mihis sitä seuraa tarvitaan. No, olisihan 3,5 km matka kisakeskuksesta lähtöpaikalle sujunut ehkä vähän viihtyisämmin, jos olisi ollut joku, jolle länkytellä. Mutta näinkin pärjäsi.

Vaikka suunnistus onkin yksilölaji, niin suoritus ei ollut tänään ehkä pelkästään oma: tänä vuonna metsässä (kuten kaikkialla muuallakin) oli lunta, joten suunnistuksessa oli polkuineen melkoiset "Jukola-vibat". Minun D10KMH-sarjassani ei ollut edes hajontaa, niin polkujen lisäksi tarjolla oli lähes jokaisella rastivälillä myös mukava juna, jota peesata.

Kartta oli jaettu kahteen osaan ja rastin 12 jälkeen tuli "kartan vaihto" -
toinen kartta oli ensimmäisen vieressä rastimääreiden alla.

Ihan pummitta tämäkään keikka ei mennyt, mutta pummit olivat sentään hyvin mietoja. Ensin lähdössä juoksin vähän turhaan K-pisteen kautta: minun paikkani yhteislähdössä oli melkein takarivissä, ja ensimmäinen rasti oli lähes selkäni takana. Mutta kävivät melkein kaikki muutkin tekemässä uukkarin K-pisteellä. Vain muutama tosi näätä hyppäsi suoraan ojan yli oikeaan suuntaan.

Sellainen ihan oikea pummi tuli ihan lopussa, kun harhailin rastin 16 jälkeen hetken kalliolla, ennen kuin uskoin, että jo näkemäni polku vie hiekkatielle, minkä varressa viimeinen rasti oli. Hävisin kuitenkin edelliselle kilpasiskolle yli minuutin, joten pummauksellani ei ollut sijoituksen kannalta mitään merkitystä.

Maali ja emitien purku kisakeskuksessa Sipoonlahden koululla.

Johtuen kisan polkujuoksumaisuudesta, keikuin koko kisan aika samoilla sijoilla. Jalat olivat vähän väsyneet marrasputken juoksuista ja unohtuneesta venyttelystä. Tämän huomasin varsinkin suoritukseni jälkimmäisellä tunnilla. Paremmalla juoksujalalla olisin saattanut päästä parin tunnin hujakoille, mikä olikin salainen toiveeni. Nyt aikaa meni seitsemän minuuttia enemmän. Mutta ei kai sitä nyt tavoitteita saavuteta, kun unohdetaan tehdä kisakynnet.

Tuloksia voi ihailla tuolta. Minä lähden nyt nukkumaan,

4 kommenttia:

  1. K-pisteen kautta on pakko juosta sääntöjen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, hyvä, kun tuli juostua. Jotkut edessäni juoksijat pahoittelivat, että tulipa tehtyä turha uukkari. Ja nyt en ole ihan varma, oikoiko joku. Ehkä ei. En nyt ainakaan ketään syytä huijauksesta. :)

      Poista
  2. Olin viime vuonna kannustusjoukoissa muutama päivä ennen lapsen syntymää. Silloin vähän harmitti, että raatoputki kakesi. Olin ihan varma, että tänä vuonna taas rymistellään. Ja kuinkas kävikään. Kun putki kerran katkeaa jostain oikeasta syystä, se on helppo jättää väliin seuraavallakin kerralla vähän heppoisemmallakin syyllä.

    Oli kyllä mahti keliä tarjolla. Ja olipa pitkä matka lähtöön! Osallistumismaksu on noussut vuosi vuodelta, 5 vuotta takaperin taisi olla 15 e. Isommalle perheelle jo ihan huomattava menoerä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sää oli tosi kiva. Ja lumi tosiaan helpotti tällaisen raatoputkettoman harrastelijasuunnistajan suoritusta.

      Hintojen nousua on ollut monissa eri tapahtumissa. Onhan se ikävää, mutta minkäs teet.

      Poista