lauantai 26. maaliskuuta 2016

Lantiossa ei ole ketään kotona

Sellainen tuomio tuli, kun kävin pari viikkoa takaperin fyssarilla Kotkan Ergo Selkäklinikalla. Kuten blogin pidempiaikaiset lukijat tietävät, on jaloissani vikana vaikka mitä. Tämä on syynä kai siihenkin, että olen jotenkin onnistunut koko elämäni ajan kompensoimaan liikkuessani lantioni työskentelyä, ja lihakset ovat jääneet kehittymättä. Tästä seuraa esimerkiksi kohtalaisen surkea tasapainoni ja huono juoksuasentoni.

Miksi menin Kotkaan asti kuulemaan tämän? Jaa-a. Sitä ihmetteli Ergon Juha Hiltunenkin. :) Meidän työterveyslääkärimme Tapsa (joka sattui olemaan myös alppimaajoukkueen lääkäri Sotšissa) on jostain syystä Juhan suurimpia faneja, ja on jo useamman vuoden ajan passittanut alpinisteja Juhan pakeille. Ja viimeksi kun kävin lääkärissä valittelemassa polviani, hän ehdotti, että kävisin teettämässä Juhalla itselleni jumppaohjelman. Ja minähän teen mitä vaan poppakonsteja, että saan liikkua. Hondan nokka siis kohti itää ja Kotkaan kuulemaan kunniani.

Helpompi versio kylkisillasta. Vaikeammassa ylempää jalkaa koukistetaan
ruhon edessä kohti nenää. Mutta siinä minä heilun vielä niin paljon, että vikoissa
sarjoissa tyydyn nostelemaan koipeani.

Olen käynyt nyt Kotkassa kaksi kertaa. Ekalla kerralla Juha tutki minua ja antoi ensihätään muutaman jumppaliikkeen, joita voin tehdä TRX:llä. Toissaviikolla sain uudet, oikeammista kohdista tukevat pohjalliset ja kokonaisvaltaisemman saliohjelman. Minun pitää nyt jumpata se läpi 2-3 kertaa viikossa ja kommentoida Juhalle kolmen viikon jälkeen, miltä tuntuu. Sitten ohjelmaa tarvittaessa hienosäädetään. Kokonaan uuden ohjelman saan joskus parin kuukauden kuluttua, kun nykyinen ei tunnu enää missään.

Ohjelmassa on kaikenmoista kuten rinnallevetoa yhdellä jalalla seisten, penkillenousua smithissä polvennostolla ja varpaillenousulla, pari erilaista lankutushenkistä rimpuilua TRX:ssä ja pohkeita jalkaprässissä kahdella ja yhdellä jalalla. Olen jo todennut, että liian väsyneenä ohjelmaa ei kannata tehdä, koska väsyneenä tasapainoni ei riitä suurimpaan osaan liikkeistä. Lisäksi ohjelmaan menee tuhottomasti aikaa (melkein puolitoista tuntia, jos teen kaikkien fyssarin liikkeiden lisäksi yläkropalle edes penan ja leuanvedot). Minun pitää siksi nykyään suunnitella treenini hyvin, että ehdin tehdä kaiken tarpeellisen. Motivaatio on kuitenkin kohdillaan, koska takaraivossa jyskyttää Joroisen puolimatka, missä lantiota pitäisi jaksaa kannatella hyvässä juoksuasennossa puolimaran verran vielä neljän tunnin urheilun jälkeenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti