 |
| Illan menopelit jalkoihin viritettyinä |
Kun pääsin tänään töiden ja aivan liian pitkän autopesujonon jälkeen kotiin, olin aivan liian ryytynyt edes ajatellakseni trainerilla poljeskelua. Päästäkseni pälkähästä ehdotin Supersuunnistajalle treffejä Tapiolan Jääpuutarhassa. Kiltisti Ääsääs lähtikin viettämään kanssani laatuaikaa, ja minä pääsin horjumaan hokkareilla hitaampaa kuin radalla viipottaneet vaahtosammuttimen kokoiset penskat.
 |
| Minä ja hienosti valaistu Kulttuuritalo |
Kaaduin puolituntisen aikana vain kerran ja ohitin yhden vielä itseänikin epävarmemman luistelusankarin. Ei mennyt yhtään hullummin siis! Kovin kovaa en tosin uskaltanut luistella, koska minulla ei ollut kypärää. Jalkapohjat hommassa väsyivät, mutta en nyt ehkä silti kutsuisi suoritustani liikunnaksi. Tulipahan edes ulkoiltua.
Tämä on muuten sensaatioimaisen ajoissa suoritettu kuukauden uusi laji! Ei mennyt edes vikalle viikolle! Siitä annan itselleni kymmenen pistettä ja papukaijamerkin.
Tässä vielä taidonnäyte ensimmäisen kierroksen jälkeen. Huomatkaa talon puolesta tarjottu taustamusa!
Mä kanssa olin ensi kertaa hokkareilla vasta viime tapanina, ja oli muuten ihan erilaista kuin kaunareilla, joilla olen kuitenkin luistellut monta kertaa aikuisiällä. Vieläkin on vähän hutera olo välillä, kun ei ole tottunut luistelemaan lätkäkyykyssä vaan sirosti suorana.
VastaaPoistaMä olisin varmaan ihan bambi niillä kaunareillakin. Jos olisi ollut lätkäsuojukset, olisi varmaan uskaltanut kokeilla vähän rohkeammin. Varsinkin kypärää ja polvisuojia kaipasin.
Poista