sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Tytöt tahtoo pitää hauskaa

Nyt on myös se aika vuodesta, kun minä saan nauttia noin joka toinen viikonloppu omasta laatuseurastani, kun  Supersuunnistaja junailee Pohjanmaalle tuijottamaan metsänreunaa. Ensimmäinen metsästysleskiviikonloppu on ainakin mennyt ihan rattoisasti, joten ehkä tästäkin syksystä selvitään.

Suunnitelmat ja kisakynnet tehty! Nyt voi kisa alkaa!

Koska Supersuunnistaja oli harrastamassa perinteistä äijäilyä, minä ajattelin ylläpitää maailmankaikkeuden balanssia, ja pidin eilen hauskaa tyttöporukalla. Porukkaan kuuluin minä ja Vuorikiipeilijä M. Ja hauskana ohjelmana oli Vuorikiipeilijä M:n elämän ensimmäinen rogaining.

Kalevan kierros järjestelee silloin tällöin 2 tunnin rogauksia, jotka ovat oikein hauskoja tilaisuuksia. Ja eilen oli taas aika KK-rogainingin. Olen joskus kertoillut M:lle rogainingeista, ja se on kuulostanut hänestä hauskalta puuhalta. Pyysin häntä sitten mukaani, ettei yksin tarvinnut ajella Tuusulaan asti. Ja mitä sitä nyt lauantaina muuta tekisi kuin juoksisi 2 tuntia ruskan värjäämässä metsässä? No, sitä minäkin!

Meidän tiimi: tiellä juostessa ehtii ottaa selfieitäkin

Koska Vuorikiipeilijä M on minuakin kokemattomampi suunnistaja, minä sain joukkueessamme päävastuun reittisuunnittelussa ja kartanluvussa, ja M kantoi emitiä ja hoiti leimaamisen. Reittisuunnittelu meni minulle tyypilliseen tapaan nopeasti ja hutaisten. Olin ottanut mukaan metrin pätkän narua, jolla mittailin todella pessimistisesti matkaa. Minulla kun on vähän historiaa liian pitkän reitin suunnittelussa, niin yritin olla pessimisti ja harkitseva reittisuunnittelija.

Osallistujia oli pari sataa, joten yhteislähdössä oli ihan suurehkon urheilujuhlan tuntua. Ja ekalle rastille pääsi iloisesti muiden peesissä. Toisen rastin jälkeen ruuhka alkoi jo hellittää, ja pääsimme tekemään ihan omaa suoritustamme.

Rastejakin löytyi. Ja koska pics or didn't happen, niin sitten pics.

Työnjako toimi meillä mainiosti: Vuorikiipeilijä M säntäili edellä intopinkeänä, ja minä tulin perässä vähän rauhallisemmin ja huutelin hänelle, minne hänen pitäisi juosta ja missä kunkin rastin piti olla. Minun suurin paheeni suunnistuksessa on, että katson ihan liikaa kartaa, joten innokkaasti edellä poukkoileva lisäsilmäpari auttoi todella paljon rastien löytämisessä. Tämän lisäksi meidän juoksuvauhtimme ovat hyvin samanlaiset, joten kummankaan ei tarvinnut himmailla tai roikkua puolikuolleena perässä.

Reittisuunnitelma oli ollut todella pessimistinen, ja olimme tunnin kohdalla melkein puoli tuntia suunnitelmaa edellä. Tämä ei kuitenkaan haitannut, koska kartalla oli valkoiseksi jätetty alue, missä oli tarkoitus harrastaa muistisuunnistusta. Alueella oli "S-rastilla" kartta, jolle oli piirretty neljä neljän pisteen rastia. Mitään muistiinpanovälineitä ei saanut  käyttää. Koska meillä oli 25 minuuttia aikaa, kävimme mekin kokeilemassa muistisuunnistusta. Ensimmäisen rasteista löysimme ihan vahingossa matkalla S-rastille, ja S-rastilta painoimme mieleen reitin kahdelle muulle rastille - jotka sitten löysimmekin, kunhan minä vähän hillitsin yli-innokasta M:ää ja valitsin oikean polun.

Tämä 5 pisteen rasti löytyi hienosti, mutta seuraavalla kakkosen rastilla tuli pummi.

Muistisuunnistukseen meni sopivasti juuri sille varattu 25 minuuttia, joten pääsimme takaisin kartalle ihan aikataulussa. Viimeisen puolen tunnin aikana tuli meidän isoin pummimme, mutta silti juoksimme maaliin pari minuuttia ennen 2 tunnin aikarajaa ja saimme haettua kaikki suunnittelemamme rastit. Kerrankin ei tarvinnut ottaa mitään käsittämätöntä monen sadan metrin loppukiriä. Keräsimme yhteensä 66 pistettä, millä tuloksella olimme naisten sarjan seitsämänsiä ja koko joukon 60. Tämä oli minulle ihan käsittämättömän hyvä suoritus ja verrattavissa mun ja Supersuunnistajan ensimmäiseen yhteiseen rogaan, missä teimme silloinkin ihan tuurilla täydellisen reittisuunnitelman.

Eilisen kruunasi vielä illallinen, kun Vuorikiipeilijä M tuli meille syömään kokkaamaani hirveä. Pitää syödä pakastin tyhjäksi ennen kuin Ääsääs osuu johonkin. :) Ideana oli myös spekutella meidän suoritustamme. Valitettavasti se oli kaikin puolin nappisuoritus, niin emme keksineet mitään jossiteltavaa. Tyydyimme sitten juoruilemaan ja harrastamaan muita perinteisiä akkojen kaakatuksia.

Vielä leimaus maalissa ja nappisuoritus oli siinä!

Koska Vuorikiipeilijä M tykkäsi rogauksesta, kysyin, haluaisiko hän lähteä uudelleen parin viikon päästä, kun Hakunilassa järjestetään syysroga. Minulla on kyllä perjantaista lauantaille Mammuttimarssi, mutta eihän pyöräily rasita juoksulihaksia - eihän? Supersuunnistajakin on silloin viikonlopun kotona, mutta taidanpa kehoittaa häntä rogaamaan ihan keskenään ja lähteä metsään taas tyttöjengillä.

2 kommenttia:

  1. Hyvä me! Oli kivaa sekä rogauksessa että dinnerillä :) t.M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenkaikkeaan erittäin kiva päivä kyllä!

      Poista