Valitusvirsi

Tänään aion valittaa. Koska sitä ei kuitenkaan pitäisi tehdä kamalasti, niin koetan tehdä senkin kypsästi ja rakentavasti. Joku joskus opetti, että palaute pitää antaa hampurilaismallilla: ensin kerrotaan jotain hyvää, sitten annetaan negatiivisempi palaute ja lopuksi kerrotaan taas jotain positiivista. Siksi minäkin käärin valitusvirteni positiivisuuden sämpylöihin ja kerron alussa ja lopussa jotain kivaa.

Eli aloitetaanpas positiivisella. Tänään Esport Areenalla on käynnissä taas perinteinen 24 tunnin juoksu, jota on tosi kivaa seurata samalla, kun itsekin urheilee. Kävin jo viime vuonna polkemassa ja katsomassa juoksijoita ja bongailinkin tänään muutamia edellisvuodelta tuttuja naamoja - esimerkiksi viime vuoden voittajaherra Soikkelin. Urheilua on kiva katsoa, ja tätä kisaa mä tykkään seurata tosi paljon.

Juoksijoita Esportilla. Etualalla lippispäinen Saukkonen, joka on juossut maailman
toiseksi eniten maratoneja - ja menee tässäkin niin lujaa, ettei kännykkäkamera tarkentanut. :)

Mutta sitten päivän pihviin eli valittamiseen. Ja aiheitahan piisaa.

1. Tää etelän talvi on ihan masentava. Mun piti mennä huomenna hiihtämän, ja jopa Supersuunnistaja suostui lähtemään mukaan tsemppaamaan mut infernaaliseen vapaahiihtosuoritukseen. Mutta eipä mennäkään! Lämpötilat ovat keikkuneet koko loppuviikon plussan puolella, tänään satoi taas vettä ja hanget ovat muisto vain! Mä niin kaipaan talvea 2012-2013, kun oli lunta ja latuja! Kantakaupunkilaiset valittelivat silloin, että lunta oli jo liikaa, mutta meillä Espoossa on lääniä sekä kolata että parkkeerata. Siksi minä vain nautin siitä.
2. Eilinen urheilupäivä oli ihan kamala fiasko! Olen ollut nyt reilun viikon todella väsynyt, kun kehoni taisi taistella flunssaa vastaan. Onneksi taisin välttyä lentsulta, mutta eilinen aamuspinning oli kyllä vuosisadan paskin suoritus. Kamalan väsymyksen lisäksi huonompi polveni kipuili, enkä meinannut saada sykkeitä millään ylös. Kaiken kruunasi se, että varttia ennen spinun loppua mun pyörästäni hajosi vastus. Kaiken tämän lisäksi Kerttu-Liisa soitti Lambadaa ja Eppu Normaalia. Anna mun kaikki kestää! Aamuspinu oli niin latistava kokemus, että en saanut illalla enää mentyä jumppaan, vaan tein vain pitkän työpäivän.
3. Oikea polveni ei tosiaan tainnut tykätä boulderoinnista, koska se oli torstaina ja perjantaina vähän kipeä. Mutta ei tässä vielä kaikki. Meikäläisen keski-ikäinen kroppa on niin romuna, että naurattaisi, jos ei melkein itkettäisi: mulla on nykyään polvien lisäksi rustovaurio myös varpaassa. Vasemman isovarpaani tyvinivel on ollut kipeä jo aika kauan, ja epäilin minulla olevan vaivaisenluun. Vaiva oli itseasiassa melkoisen hieno hybridi: siinä on orastavaa vaivaisenluuta, se jo mainitsemani rustovaurio ja loppu kivusta aiheutuu lättäjalkani aiheuttamasta virheasennosta. Sain lähetteen fyssarille hankkimaan uudet tukipohjalliset. Eli pääsen taas tuhlaamaan rahaa terveyteeni.
4. Lääkäriin sain raahauduttua, koska se viimeinen susipaska niveleni eli pullistunut välilevyni on ärtynyt lisää, vaikka olenkin ollut jo puoli vuotta mavettamatta, sain töissä sähköpöydän ja hankimme uuden sängynkin. Työterveyslääkäri lähetti minut selkäspesialistille, jolle minun piti mennä maanantaina. Tosiaan piti: odottelin aulassa tunnin, että pääsisin vastaanotolle. Sitten luovutin ja menin kassalle varaamaan uuden ajan. Mä en oikeasti tajua, miksi erikoislääkäreillekin bookataan potilaita 20 minuutin välein. He kuitenkin usein lähettävät potilaitaan röntgeniin ja muihin tutkimuksiin ja ovat siten kroonisesti myöhässä. Tämä tunnin pelleily oli kyllä ihan omaa luokkaansa.
5. Selkä tosiaan haittaa menoa nykyään enemmän kuin polveni. Nykyään juoksussa sattuu enemmän selkään kuin polviin (polviin ei ole oikeastaan sattunut), ja pyöräillessä menee ahteri jumiin. Olen myös kankeampi kuin ennen, mikä haittaa kiipeilyä, tasapainoharjoitteita, venyttelyä ja jopa sukkien jalkaan pukemista. Ja aika usein jopa uima-altaasta on vaikeaa päästä ylös. Tää on ihan kamalaa! Mä olen raihnaisempi kuin moni eläkeläinen!
6. Jouduin ostamaan tänään tosi tylsän väriset jumppatossut! Päätin hankkia sen kipeän varpaani takia uudet jumppakengät, että varpailla on varmasti tilaa, eikä vaivaisenluu pahene. Tarvitsen kuitenkin jumppatossut, koska painonnostokengillä on paha treenata crossarilla ja jumpissa. Pettymys oli kaamea, kun missään kivanvärisissä kengissä ei ollut tarpeeksi isoja kokoja! Jouduin ostamaan tosi klassiset eli tylsät miesten Addut. Tai olisi Stokkalla ollut 55 euroa kalliimmalla iloisen värisiä tossuja, mutta en minä nyt viitsi väristä niin paljoa maksaa. Koetin katsella vielä useammasta kaupasta jotain tosi hävyttömän värisiä jumppatrikoita kompensoimaan tylsiä kenkiäni, mutta en löytänyt mitään kivoja. Pinkkiä mulla on jo ihan liikaa, ja sitä väriä olivat kaikki kaupat pullollaan.

Tylsän väriset totisten ihmisten tossut.

Mä luulin, että mulla olisi ihan kamalasti nillitettävää, mutta en mä taidakaan keksiä enää muuta. Se on ehkä ihan positiivista. Mutta lopetetaan juttu kuitenkin vielä ihan erilliseen positiiviseen asiaan. Ja se on toki kissat! Jaksan aina mouhuta siitä, kuinka lemmikit nostavat elämänlaatua. Mutta se on totta! Kissojen kanssa on aina kivaa touhuta. Ja silloin, kun ei jaksa touhuta, ne tulevat syliin hengaamaan tai viereen nukkumaan. Jaoin äsken jo Facebookissa tämän videon, joten osalle lukijoista tämä tulee varmaan kertauksena. Mutta tämän teko oli kuitenkin tämän päivän ehdottomasti hauskin puuha - vaikka treenit sujuivatkin hyvin, oli kivaa treenata Supersuunnistajan kanssa ja tein vielä hyvää ruokaakin. Miisu on vaan niin vekkuli ja tää palloilu on meidän lempparileikki.

Kohta lähdetään takaisin Esportiin katselemaan juoksijoita. Hyvää viikonloppua kaikille!