Icebug Winter Run - eli miksi meillä ei tapella kotitöistä

Tänään juostiin Stadikan ympäristössä ihka eka Icebug Winter Run, jonka ilmottautumismaksuista puolet meni Team Elina Jouhkin keräykseen. Minä olin ilmoittanut kisaan Supersuunnistajan, koska hän oli tehnyt kiltisti kotitöitä.

Lähtö ja maali olivat tornin juurella

Meillä on käytössä hieno palkitsemissysteemi: kun toinen on tehnyt kotityön (esimerkiksi vienyt roskat), saa hän tähden. Ja kun tähtiä on koossa sata, saa aina palkinnon. Isommista kotitöistä kuten esimerkiksi kissan vessojen pesusta ja hiekkojen vaihdosta saa kaksi tähteä. Ja palkinnot ovat aina vähän mitä sattuu uimapuvuista teatterikäynteihin. Ja nyt Supersuunnistaja sai siis tehdä hyvää juoksemalla. Tämä systeemi on ihan loistava, koska kukaan ei valita: jos teet vähemmän kotitöitä, joudut palkitsemaan enemmän. Meillä ei ikinä riidellä siitä, kenen vuoro on tyhjentää tiskikone, vaan me kilpailuviettiset ahneet paskiaiset lähinnä kilpailemme, kumpi on tienannut enemmän tähtiä.

Taikatulten tulishow

Harkitsin itsekin ilmottautumista mukaan juoksuun, mutta päädyin sittenkin olemaan kannatusjouko ja harjoittelemaan valokuvaamista hämärissä olosuhteissa. Ja ilta olikin sopivasti hämärtynyt, kun kisa alkoi klo 18. Ja ei oo muuten helppoa tuo kuvaaminen. Supersuunnistajan ehtiminen meni aika tiukille, mutta hän ehti kuin ehtikin lähtöviivalle. Lämmittely kyllä jäi väliin.

Lähtö oli upean näköistä menoa. Ja tästä kuvasta tykkään!

Ennen lähtöä saimme nauttia tulishowsta ja lähtöhetkellä poltettujen hätäsoihtujen ansiosta pääsimme seuraamaan myös paloauton saapumista paikalle. Soihdut käynnistivät stadikan palohälytyksen ja kun juoksijat olivat ekalla kierroksella, tuli palokunta tarkistamaan tilanteen.

Supersuunnistaja tulee ekalta kiekalta

Reitti oli 10 km pitkä ja se juostiin kolmena n. 3,3 km lenksukkana Stadikan lähimaastossa. Reitti oli kuulemma paikoin jäinen, joten nastat jutut kengissä tulivat tarpeeseen. Ääsääs luotti toki Icebugeihin, haha.

Askel on kevyt ja rouskuva

Supersuunnistaja ei lähtenyt vetämään mitään hurjaa raastoa, vaan hölkytteli koko matkan ilman maitohappoja. Silläkin suorituksella selvisi melkein kymmenen parhaan joukkoon. Perus perjantailenksukka siis. :)

Myös yksi hauveli oli lähtenyt lenkille

Reitillä oli myös tarpeeksi mäkiä (noin viisi mäkeä per kierros, 150 m nousua), joten se oli meidän perheen asiantuntijan mielestä polkujuoksijoita ja suunnistajia suosiva. No, niitä siellä kärkipäässä näkyikin: voittaja oli suunnistusmaajoukkueesta ja hänen jälkeensä maaliin tuli monta Buff Trail Tourilta tuttua naamaa. Tuloksia voi ihailla täältä.

Viimeinen kierros lähtee

Maalissa odotellaan juoksijoita

Maalissa kilpailijoille oli tarjolla soppaa, mutta me lähdimme loppuverkan jälkeen kotiin tekemään omaa ruokaa. Onneksi, koska osasto katsomolla oli jo varpaat ja sormet jäässä. Kisa oli Supersuunnistajan mielestä ihan kiva, ja voisi sille osallistua kuulemma joskus uudelleenkin.

Ääsääs saapuu hienosti maaliin