Molskis ja loiskis!

Nyt on menossa vetinen viikko. Se alkoi lauantaina, kun kävin ihka ekaa kertaa Mäkelänrinteen uimahallissa opettamassa kaverille vaparia. Märskyn liikuntakeskus on siitä hauska paikka, että se oli koko minun lukioni ajan rehtorimme märkä uni. Minä olen siis käynyt lukioni Mäkelänrinteen urheilulukiossa, ja tosiaan suunnilleen koko lukioni ajan haettin lupia ja suunniteltiin sitä hallikompleksia - ja reksimme Sepi mainitsi asian joka ikisessä juhlapuheessaan. Kun Seppo otti uimahallin puheeksi meidän lakkiaisissamme, kaikki abit nousivat seisomaan ja alkoivat taputtaa. Mutta tuosta on siis jo 14 vuotta... Mutta tosiaan eipä ole aikaisemmin tullut Mäkelänrinteessä käytyä.

Kuusijärven laituri

Opettaminen on aika vaikeaa. Helppoa oli näyttää harjoitteita, joita olin itse tehnyt, mutta kun toisella oli ongelma, jota mulla ei ole koskaan ollut, niin oli hiton vaikeaa keksiä, miten siitä pääsee eroon. Ja sekin on vaikeaa, kun koettaa katsoa, mitä toinen tekee väärin. Eli hatunnosto vaan kaikille valmentajille.

Kinky kumiasu ja kortsu päässä

Eilen olin ekaa kertaa avovesimuimassa Vantaan Kuusijärvellä. Onneksi oli märkäpuku ja sen sisällä lämmintä vettä. Sitä siis kannettiin mukana sisältä ja kaadettiin kaula-aukosta sisään. Siten järvi ei tuntunut niin kylmältä. Vain varpaita vähän paleli. Ja alussa meinasi hengitys salpautua, kun kylmä vesi iski naamalle. Vähän niinku shokkireaktiona tai jotain. Elilisissä treeneissä vedettiin koko kattaus, eli uinnin jälkeen pyöräiltiin vielä 16 km ja juostiin melkein 5 km. Ja juoksulenkillä juostiin vähän vetoja.

Starttitreeniä. Meitsi liiottelee etukumarassa punaisessa lakissa

Tänään palasin Kuusijärvelle, koska minulla oli avovesiuintikurssi. Eli takaisin polskimaan hyytävään veteen. Tänään tosin oli aurinkoinen päivä, ja pintavesi oli suorastaan lämmintä. Mutta aika usein joku polski edellä ja nostatti syvyydestä kylmät vedet minun naamalleni. 

Lähtö on yhtä sulava kuin Baywatchissa

Avovedessä sitä tavallaan taantuu: minä unohdin ainakin keskittyä vartalonkiertoon, kun kaikki huomio meni siihen, että uin suoraan. Avovedessä kun ei ole sitä viivaa pohjassa, kuten altaassa, vaan välillä pitää kurkkia eteen ja katsoa, että kiintopiste pysyy edessä. Minä teen sen aina vasemman puolen hengityksellä. Minä hengitän joka kolmannella, eli vuorotellen molemmille puolille. Ja sitten joka kuudennella kurkkaan hengityksen jälkeen eteen. Ensin opettelin kurkkaamaan hengitysten välillä, mutta se menee sittenkin luontevammin siinä hengityksen yhteydessä.

Loppuverkkaajat palaamassa rantaan

Huomenna menen uimaan ihan vaan halliin, ja torstaina palaan taas Kuusijärvelle. Että kyllä tässä tulee polskittua lahnan lailla.

Kuvat ovat tältä päivältä.